Annen tarina

Kärsin lääkitsemättömästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta ainakin 6 vuotta. Muistan olleeni ensimmäisen kerran väsymyksen takia lääkärissä n.20 vuotiaana lääkärin ottaessa myös kilpirauhasarvot, jolloin tsh oli 4,7, ja sanoi, että kilpirauhasta kannattaa tarkkailla, mutta tällä hetkellä väsymys on täysin mun pään sisällä. Väsymys helpotti välillä ja tuli tämän jälkeen ikään kuin aalloittain. Samaan aikaan muistini ja keskittymiskykyni heikkeni, mikä oli kova paikka, kun olin tottunut olemaan hyvä koulussa ja muutenkin ihan fiksu. Aina opettajan kysyessä jotain nopeaa reagointia vaativaa, tuntui kuin aivoissa olisi ollut pumpulia.

Jossain vaiheessa lihoin 10kg, mutta ajattelin sen olevan ihan normaalia, kun aloin syömäänkin enemmän (olin aikaisemmin syönyt todella terveellisesti, ja nyt lisännyt herkkuja ruokavalioon). Jossain vaiheessa painoa oli tarkkailtava, vaikka karsinkin ruokavaliostani kaikki herkut. Tuntui, kuin pelkkä kakun katsominen toi lisää kiloja. Jotkut ystävät ei ymmärtäneet, miksi en syönyt herkkuja kun tarjosivat ja sanoivat ettei yksi nyt mitään haittaa… mutta tosiaan paino lähti nousuun todella helposti ja oli noudatettava tarkkaa ruokavaliota, kun en halunnut lihoa, vaikka liikuin todella paljon. Eräs ystäväni totesikin: ”Mä en käsitä, että kuin sulla voi olla noin levee perse vaikka sä liikut niin paljon”.

Ylä- ja alamäet voinnissa jatkuivat. Välillä tukkaa lähti tupottain, oli aknea, välillä taas iho hilseili. Sain kaikki mahdolliset taudit ja olin flunssassa n. kerran kuussa. Talvisin paleli ja väsytti ja masensi, keväisin yleensä olo helpotti. Toissa keväänä olo ei enää helpottunutkaan kohti kesää, vaan ahdisti, väsytti, masensi, tukkaa lähti, oli täysin vetämätön olo ja teki mieli vain nukkua. Aikaisemmin positiivisena ihmisenä tuntui kuin koko personaallisuus olisi muuttunut. Yhtäkkiä olin tiukkapipo, sain huuto- ja raivokohtauksia, tulevaisuus ja koko elämä näytti synkältä, vaikka olin juuri tavannut elämäni miehen ja olimme muuttamassa yhteen. Olin ravannut lääkärillä tasasin väliajoin, ja milloin olin luulosairas, milloin taas ”sattui vain olemaan jatkuva flunssa”. Epäilin itse edelleen, että kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Pyysin silloiselta työterveyslääkäriltä kilpirauhaslääkkeitä kokeiluun, mutta hän ei antanut arvojen ollessa ”hyvät”, tsh:n ollessa päälle 3 ja t4v:n 8,2.

Viime talvena ajattelin, että nyt saa riittää. Elämä tuntui pelkältä suorittamiselta, ja olin niin poikki, että välillä itkin, kun en olisi jaksanut mennä edes suihkuun. Määräaikainen työsuhteeni olisi vakinaistettu, mutta jätin tilaisuuden käyttämättä, sillä halusin saada itseni kuntoon. Työnteko oli muutenkin ollut viimeiset kuukaudet mahdotonta, mutta pakotin itseni jatkamaan vuoden loppuun, kun määräaikainen pesti loppui. Aikaansaamattomuus kiukutti, enkä voinut hyväksyä, etten jaksa painaa entiseen tahtiin. Koko ajan oli tosi blondi olo ja oma tyhmyys pelotti. Kirjoitin erääseen foorumiin masennusketjuun, ja sain vahvistuksen epäilyyni: oireeni olivat täysin samat kuin kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivillä.

Sain ihanalta Tiulta Karinin yhteystiedot, ja varasin hänelle ajan. Karin pahoitteli, että olin joutunut kärsimään niin kauan vajaatoiminnasta osaamattomien lääkärien takia, ja määräsi heti Armouria. Olo ei kuitenkaan parantunut ennen kuin huomattiin myös lisämunuaisen vajaatoiminta ja aloin syömään kortisonia.

Hakiessani kelaa varten sairaslomaa ”masennuksen takia”, terveyskeskuslääkäri tyrkytti masennuslääkkeitä. Kysyin, eikö lääkkeet voisi jättää ottamatta, kun veikkaan, että oireet johtuvat vain kilpirauhasen vajaatoiminnasta, johon lääkäri totesi” Ahaa, et siis halua hoitaa itseäsi. Jos haluat, masennuslääkkeet ovat ehdottoman tärkeät”. Hän epäili mua jopa maanis-depressiiviseksi, koska välillä oloni on parempi ja välillä taas huonompi! Pelotti todella paljon, että olenko sittenkin sekoamassa. Soitin Karinille, ja hän sanoi, että kyllä hän epäilee kaiken johtuvan kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jota on jatkunut aivan liian kauan. Hän sanoi myös, että masennuslääkkeet kyllä kannattaa jättää kauppaan, sillä ne sotkevat sekaisin olevaa hormonijärjestelmää vielä entisestään. Esitin siis syöväni lääkkeitä, vaikka jätin ne todellisuudessa apteekkiin. Terveyskeskuslääkäri kyseli välillä vointiani ja kun kerroin että, olo oli parempi, hän sanoi, että ”minähän sanoin, että sinun kannattaa syödä masennuslääkkeitä”! Ajattelin, että tietäisitpä vain ;)!

Kortisonin myötä olo palasi pikkuhiljaa normaaliksi ja nyt olo on loistava! Ensin pikkuhiljaa ”paremmat päivä” lisääntyivät, eli oli taas joitain asioita/päivä elämässä jolloin/mistä tunsin iloa. Nyt hiukan yli 6kk kortisonin aloittamisen jälkeen olen taas täysin ennallaan! Olo on iloinen ja energinen, ja muisti/aivotkin alkoi tässä ihan hiljain pelata niin kuin ennen. Salitulokset melkein kaksinkertaistuivat, ja vasta nyt olen tajunnut kärsineeni lihasheikkoudesta niin kauan kuin muistan! Keskittymiskyky on myös palanut, ja tunnen töissä itseni taas fiksuksikin välillä ;). Painokin pysyy vakaana, vaikka syön täysin vapaasti mitä huvittaa. Pystyn taas elämään normaalia elämää ja nauttimaan kaikista ihanista pienistä asioista, mitä se tarjoaa :D!

Anne, vm -79

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.