T3- ja rT3-hormonit

Päivitetty: joulukuu 1, 2013 kello 13:57

T3-hormonin molekyylirakenneT3 eli Trijodityroniini on yksi kilpirauhasen tuottamista päähormoneista. Se vaikuttaa lähes jokaiseen fysiologiseen toimintaan kehossamme, mm. kasvuun ja kehitykseen, aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn ja sydämmen rytmiin1. Myös kilpirauhasen tuottama T4 -hormoni, eli tyroksiini, muuntuu kudoksissa T3 -hormoniksi. Kilpirauhasen erittämistä hormoneista noin 80-90 % on T4 hormonia ja vain 10-20 % T3-hormonia. Käytännössä vain pieni osa T3-hormonista on itse kilpirauhasen tuottamaa. Noin 85 prosenttia T3-hormoneista muuntuu kudoksista T4-hormonista. T3 on yli 3 kertaa aktiivisempaa2 kuin T4-hormoni, mutta toisaalta se on hyvin lyhytikäistä -sen puoliintumisaika on vain 2.5 päivää3 siinä missä T4-hormonin on 6.5. T4-hormoni toimiikin ikään kuin ”varastohormonina”, josta keho muuntaa soluissa aktiivista T3-hormonia tarpeen mukaan.

Aivojen toiminnalle kilpirauhashormonit ovat myös erittäin tärkeitä. Etenkin T3-hormonin on todettu osana hormonikorvauslääkitystä kilpirauhashormonien puutteesta kärsivillä henkilöillä parantavan kognitiivisia toimintoja4, kuten keskittymiskykyä ja muistia, sekä parantavan yleisesti mielialaa5 ja vähentävän masennusta.67

Mitä T3-valmisteita on markkinoilla?

Suomessa on tällä hetkellä saatavilla ainoastaan yhtä valmistetta, joka sisältää pelkästään T3-hormonia. Kyseisen valmisteen markkinanimike on Liothyronin. Sen saa käyttöönsä erikoisluvalla, johon hakemuksen saa lääkäriltä. Hakemus annetaan sitten apteekkiin joka välittää sen eteenpäin. Tällä hetkellä valmistetta saa 100 x 20 ug pillerin purkkeina, jonka hinta on apteekista riippuen n. 20 €. Erikoisluvan käsittely maksaa 12 €, pikakäsittely 18 €.

Eläinperäiset kilpirauhasvalmisteet, sisältävät myös jonkun verran T3:sta.

Miten T3 käytetään lääkityksessä?

Monet käyttävät T3-hormonilisää tutumman Thyroxinin kanssa jäljitellen näin kilpirauhasen luonnollista hormonien eritystä. Sian kilpirauhasesta valmistetuissa eläinperäisissä kilpirauhasvalmisteissa, kuten Armour Thyroidissa, on T3:sta luonnostaan.

T3:sta on myös käytetty yksin lääkityksenä, joskin siitä ei ole yli 10 vuotta vanhempia kokemuksia. Joissain tapauksissa, joissa potilaat eivät syystä tai toisesta siedä T4-hormoneja sisältäviä lääkevalmisteita, kuten esimerkiksi Wilsonin syndroomassa (syndrooma jota ei ainakaan vielä tunnisteta täysin lääketieteellisissä piireissä8 , on T3-hormonin käyttö hormonikorvaushoitona ainoa vaihtoehto.

Liothyroniinin käyttö T4-hormonin rinnalla

Liothyronin-hoito on hyvin yksilöllistä. Pääsääntönä sen käytössä T4:sen rinnalla on, että annos kannattaisi jakaa useaan eri kertaan päivässä. Otathan huomioon että alla annetut ohjeet ovat vain viitteellisiä. Lääkityksen aloitus pitää tehdä lääkärin suostumuksella ja valvonnassa.

Lääkitystä aloittaessa hyvä alkuannos voisi olla 5 ug aamulla ja 5 ug n. 2-3 aikaan iltapäivällä ja lähteä sitten nostamaan lääkitystä voinnin mukaan. Liothyroniinin ollessa thyroxiinia paljon aktiivisempaa on hyvä vähentää thyroxiinia 15 ug (tai puolikas 0.25 ug tabletista), jokaista 5 ug annosta kohti, kun Liothyronin aloitetaan. Vähennystä ei siis tarvitse välttämättä noudattaa Liothyroniinia nostettaessa, vain aloitettaessa. Tämä kuitenkin vain viitteenä -moni joutunut aloittamaan vähemmällä annoksella, tai sietänyt suurempaakin aloitusannosta. Omaa olotilaansa kannattaa seurata ja tehdä päätöksiä sen mukaisesti. Jos tuntuu, että Liothyronin vaikuttaa liian ärhäkästi voi sen nauttia ruuan kanssa, joka tasaa vaikutusta hormonin imeytyessä hitaammin. Sinänsä Liothyroniinilla ei ole samanlaisia rajoituksia syömisen suhteen kuin Thyroxiinilla. Sen kanssa ei kuitenkaan saisi samaan aikaan ottaa rauta- tai kalsiumvalmisteita, jos lääke nautitaan syömällä, vaan niihin on hyvä pitää väliä.

Liothyroniinin ollessa aktiivisuuden vuoksi ärhäkkäämpi hormoni saattaa lisämunaisten uupumisesta tai raudanpuuttesta helpommin koitua ongelmia, kuin pelkkää thyroxiinia käytettäessä. Ne siis kannattaa tarkistaa ja hoitaa kuntoon.

Liothyroniinia nostettaessa kannattaa kuunnella kehoaan. Jos esimerkiksi olo huononee iltaa kohti, ei kannata nostaa aamu- tai iltapäiväannoksia, vaan mahdollisesti lisätä kolmas 5 ug iltaan. Liothyroniinia voi nostaa esimerkiksi 5-10 ug kerralla, joka tasataan sitten annoksiin, esimerkiksi: 5 ug + 5ug -> 10 ug + 10 ug tai 5ug + 5 ug + 5ug -> 10 ug + 10 ug + 5 ug. Jos liothyroniini aiheuttaa liikatoiminnan tuntemuksia voi esimerkiksi seuraavan annoksen aikaa siirtää, tai jättää ottamatta. Liothyroniinin vaikutus haihtuu sen verran nopeasti, että liikatoiminta häviää pian ja annosmäärän korjaus vaikuttaa nopeasti. Nostoja voi tehdä 1-2 viikon välein. Kovin iltaan ei kannata liothyroniinia kuitenkaan jättää, sillä se saattaa valvottaa.

Annostuksessa voi löyhästi pyrkiä suhteeseen 10-20 % liothyroniinia ja 80-90 % thyroxiinia, joka jäljittelee kehon omaa toimintaa, mutta joillakin potilailla liothyroniinille voi olla tarvetta enemmän tai sitten vähemmälläkin pärjää. Kehon kyky muuntaa tyroksiinia T3-hormoniksi vaihtelee henkilöittäin, joten taas kerran omaa kehoaan kannattaa kuunnella, eikä pyrkiä tiettyyn annokseen. Jos tuntuu, että thyroxiinin osuus suhteessa T3-hormoniin on huomattavasti alle 80 % kannattaa mittauttaa rT3-arvo.

rT3-ongelma ja Wilsonin syndrooma

Wilsonin syndrooma aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, mutta se ei välttämättä näy normaalisti otettavissa laboratoriotuloksissa (TSH ja T4). Käytännössä vajaatoiminnan aiheuttaa kehon virheellinen T4-hormonin muunto T3-hormoniksi, joka on nimenomaan soluissa aktiivinen. T4 muuntuu T3-hormonin sijaan enemmän sen peilihormoniksi, ei-aktiiviseksi rT3:seksi. rT3-hormoni sitoutuu solujen reseptoreihin samaan tapaan kuin T3-hormoni, mutta koska se ei ole aktiivinen ja vie näin T3:sen paikan solussa, on tuloksena samat oireet kuin tavaomaisessa kilpirauhasen vajaatoiminnassakin. Keho tuottaa normaalisti aina jonkun verran rT3:sta, mutta Wilsonin syndroomassa sen osuus T4-muunnoksista on dominoiva. Joskus syndroomaa kutsutaankin rT3-dominanssiksi.

Miten rT3-ongelma todetaan?

Jos potilaan T4-veriarvo on viiterajan yläpäässä, mutta T3-arvo on alakantissa on syytä epäillä rT3-ongelmaa. T4:sen ja T3:sen tasojen tulisi olla suunnilleen samassa kohdassa viiterajaansa nähden. Joskus rT3-ongelma voi tosin esiintyä vaikka T3-arvo olisi hyväkin, mutta vajaatoiminnan oireet eivät helpota. Tämän voi tosin aiheuttaa myös raudan puute tai lisämunuaisongelmat. Kun on aihetta epällä rT3-dominanssia, kannattaa mittauttaa rT3 ja T3-V arvot. rT3-arvo ei välttämättä vielä yksin kerro, onko ongelmaa vai ei -varmin tapa poissulkea dominanssi on verrata T3-arvoa ja rT3 arvoa toisiinsa jakamalla T3-arvo rT3:sen arvolla. Huom! Molempien arvojen pitää siis olla samassa mittayksikössä -jos näin ei ole, pitää ne muuntaa samaan ennen laskutoimituksen suorittamista. STTM:än sivustolta löytyy yksikertainen laskukone T3 / rT3 -suhteen laskemiseksi ja yksiköiden muuntamiseksi. Yksiköiden muuntoon lisää apuvälineitä voi katsoa täältä.

Vapaan T3:sen (T3-V) ja rT3:sen suhteen tulisi olla yli 20, jotta rT3-ongelma voidaan sulkea pois. Kokonais-T3:sen ja -rT3:sen (jota suomessa harvemmin otetaan) suhde pitäisi olla yli 10.

rT3:sen saa suomessa testattua ilman lääkärin lähetettä MDD:llä. Heillä on mahdollisuus otattaa pelkästään T3 ja rT3 erotettuna kilpirauhaspaneelista. Tutkimusta varten tarvittavan veren voi otattaa verikoetta varten missä tahansa Suomea ja lähettää sitten tutkittavaksi MDD:n kautta.

Miten laskea rT3:n ja vapaan T3:n suhde eri yksiköillä?

  1. Jos molemmat, sekä rT3, että T3V ovat pmol/l (tai pg/ml) yksiköissä, niin kerro vapaa T3 1000:lla, jaa vapaa vapaa T3 rT3:lla.
  2. Jos rT3 on nmol/l ja vapaa T3 on pmol/l, niin jaa vapaa T3 rT3:lla.
  3. Jos rT3 on ng/dl ja vapaa T3 on pg/dl, niin jaa vapaa T3 rT3:lla.
  4. Jos rT3 on pg/ml ja vapaa T3 on pg/dl, niin kerro vapaa T3 100:lla ja sitten jaa vapaa T3 rt3:lla.

Ihannetapauksessa suhdeluku on 20 tai yli, jotta tulee ilmi terveet rT3 tasot. (Jos olet käyttänyt TOTAL T3 arvoa, niin rT3 suhdeluvun pitää olla 10 tai korkeampi.)9

Mdd:n käyttämän laboratorion Genova Diagnostics
http://www.mdd.fi/Mallivastaukset/Laaja_kilpirauhastesti.pdf
Free T3, eli vapaa T3:n yksikkö on pg/ml
RT3 yksikkö on ng/dl.

  • Jos sinulla on siis molemmat arvot Mdd:n kilpirauhaspaneelista niin laskukaava on kohdan kolme (3) mukainen, mutta pg/ml pitää muuntaa pg/dl:ksi kertomalla se 100:lla.
  • Jos taas olet mittauttanut Mdd:n kautta pelkän rT3:n ja Vapaan T3:n samanaikaisesti tai lähekkäin kotimaisessa labrassa, niin senkin voi laskea. Meillä on useimmissa kotimaisissa laboratorioissa vapaan T3:n, (S-T3- free) yksikkö pmol/l, ja Mdd:stä tulleen rT3:n yksikkö ng/dl, silloin pitää muuntaa yksiköt verrannollisiksi esim. tätä kaavaa käyttämällä:
    Vapaa T3 x 651: rT3 : 10.

Erilaisia yksikkömuuntolaskureita on olemassa: SI Conversion table ja STTM sivustolla on myös rT3/T3free suhteen laskuri, siinä ei kuitenkaan ole kaikkia yksiköitä.

Mistä rT3-ongelma johtuu?

Keho tuottaa rT3:sta ylimääräisesti aina silloin, kun on tarve säästää energiaa -siis keholle stressaavissa tilanteissa. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa emootionaalinen, fyysinen tai biologinen stressi, kuten esimerkiksi jatkuva sairastelu, leikkauksen jälkitila, joutuminen auto-onnettomuuteen tai mikä tahansa akuutti vamma, kroonisen stressin aiheuttama korkea kortisolintuotanto, altistuminen äärimmäisen kylmälle ilmastolle, diabetes, ikääntyminen tai jopa joidenkin lääkkeiden, kuten beta-salpaajat tai amiodaroni, käyttö. Erityisesti kilpirauhaspotilailla esiintyvät aiheuttajat ovat:

  • Lisämunuaisen toimintaan liittyvät kortisonin joko liika- tai vajaatuotanto10. Liikatuotannossa keho tulkitsee potilaan olevat stressaavassa tilanteessa ja lisää T4:sen muuntoa rT3:seksi energian säästämiseksi. Vajaatuotannossa taas T3-hormonit eivät pääse solutasolle ilman kortisonia, jolloin niitä kerääntyy vereen. Kompensoidakseen suurta veren T3-pitoisuutta alkaa keho tuottaa enemmän rT3-hormonia.
  • Raudan puute, joka saattaa juontua joko raudan huonosta imeytymisestä tai kehon liian vähäisestä B12-vitamiinin saannista, jota tarvitaan raudan imeytymiseen. Kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa suolen toimintaan ja huonontaa ruoan imeytymistä, jolloin ongelmaa ylläpitävä kehä on valmis. Raudan puute aiheuttaa kilpirauhashormonien kasautumista verenkiertoon usealla eri tavalla. Raudan puutteesta seurautuva verisolujen vähyys huonontaa kilpirauhashormonien kulkeutumista veressä ja kun hormonit eivät päädy käytettäväksi ne kasautuvat verenkiertoon. Raudan puute vähentää myös T4:n muuntoa T3:seksi. Se vaikuttaa entyymiin nimeltä kilpirauhasen peroksidaasi (thyroid peroxidase), joka kiinnittää jodin tyrosiiniin (ei siis hormoni, vaan aminohappo), joka sitten muuttaa näin T4:hormoniin T3:seksi. Käytännössä peroksidaasi ei kykene toimimaan ilman rautaa ja kilpirauhashormonien muunto ei käynnisty. Kun T4 ei muutu T3:seksi se kasautuu verenkiertoon. Keho kompensoi veren liikaa kilpirauhashormonipitoisuutta tuottamalla rT3:sta. Koska kasautuneet hormonit eivät kuitenkaan päädy solujen käytettäväksi, on tuloksena vajaatoimintaoireisto. Rautaa tarvitaan myös lisämunuaisten toimintaan ja sen puute saattaa aiheuttaa ongelmia kortisonintuotannossa, joka vuorostaan mutkan kautta aiheuttaa rT3-ongelmaa.

Lisää aiheesta voi lukea: Reverse T3 and Thyroid Resistance ja Wilson’s Syndrome

Miten rT3-ongelmaa voidaan hoitaa?

Potilaat ovat päässeet ongelmasta eroon pääasiassa kolmella eri tavalla:

  1. Löytämällä alkusyyt ja hoitamalla niitä. Poistamalla siis tressitekijöitä, kuten lopettamalla tupakoinnin tai liiallisen alkoholinkäytön, korjaamalla epäterveellinen ruokavalio terveellisemmäksi, hoitamalla kilpirauhaspotilailla yleensä esiintyvät ongelmat kortisonin vajaa- tai liikatuotannossa tai saannissa (jos on kortisonilääkitys), tai hoitaa raudan puute ja sen alkusyyt (esim. ruokavalio, B12-vitamiinin puute).
  2. Käyttämällä hyviä maksan puhdistus/tukituotteita ja seleeniä. Suurin osa rT3:sesta muunnetaan tai puhdistetaan pois maksassa11. Osa potilaista on saanut korkean rT3-pitoisuuden hallintaansa käyttämällä maksanpuhdistustuotteita, kuten esimerkiksi maarianohdakkeesta tuotettuja valmisteita. Saattaa olla, että potilaan pitää ottaa kaskinkertainen annos suositteltuun nähden jotta rT3-pitoisuus laskee. Maarianohdakkeella on ferritiiniä alentava vaikutus, joten usein potilaat lisäävät rautalääkitystä välttääkseen ongelma. Potilaan kannattaa myös pitää huolta siitä, että valmisteet on tuotettu nimenomaan ohdakkeen siemenistä sillä muilla kasvin osilla saattaa olla estrogeenisiä vaikutuksia. On myös paljon tutkimuksia seleenin vaikutuksesta dominanssiin -alhainen seleeni lisää rT3-hormonin tuotantoa, joten seleenin saanti kannattaa turvata.
  3. Joskus rT3-dominanssi saattaa ilmaantua ilman mitään erityistä alkusyytä tai jäädä päälle, vaikka syy on poistunut. Silloin potilaan pitää ongelman poistamiseksi lopettaa T4-hormonia sisältävien valmisteiden käyttäminen ja siirtyä hormoninkorvaushoidossa pelkästään T3-pitoiseen lääkitykseen puhdistaakseen solut rT3-hormonista. Joissain tapauksissa tämä lääkitys jää loppuelämäksi; kehon taipumus tuottaa liikaa rT3-hormonia on pysyvä.

Miten rT3-ongelman hoitaminen T3-lääkityksellä käytännössä tapahtuu?

Ennen T3-lääkityksen aloittamisesta on tärkeää, että lisämunuaiset ja rauta-arvot ovat hoidettu kuntoon. Jos jommassa kummassa on häikkää, on tuloksena todenäköisesti ikäviä aloitusoireita sillä T3 on lääkkeenä paljon ärhäkämpi kuin T4-valmisteet. Niiden hoitaminen kuntoon saattaa lisäksi yksinään poistaa rT3-ongelman, eikä T3-lääkitystä tarvita. Otathan huomioon että alla annetut ohjeet ovat vain viitteellisiä. Lääkityksen aloitus pitää tehdä lääkärin suostumuksella ja valvonnassa

Lääkityksen aloitus riippuu siitä, syökö potilas jo T3-hormonia sisältävää valmistetta vai ei. Jos potilas syö thyroxiinia tai muuta pelkästään T4-hormonia sisältävää valmistetta, aloitetaan T3-lääkitys samalla tavalla kuin jos potilas ei söisi mitään lääkkeitä. Hänen tulee lopettaa T4-valmisteen syöminen kokonaan ja aloittaa seuraavana päivänä T3-lääkitys -potilaalle alkutilanne on käytännössä sama, kuin jos hän ei söisi T4-hormonia ollenkaan, sillä se ei pääse solutasolle vaikuttamaan. Suositeltu aloitusannos on 10ug joka jaetaan kahteen kertaan: aamulla herättyä ja iltapäivällä lounaan jälkeen. Annosta voi nostaa 3-4 päivän päästä, jos mitään negatiivisia vaikutuksia ei ole ilmennyt. Jos potilaan pulssi on yli 90/min tai hänen ruumiinlämpönsä on epävakaa tai yli 37 hänen ei tule nostaa annosta, vaan odottaa kunnes nämä oireet katoavat.

Jos potilas on jo lääkityksellä, joka sisältää T3-lääkettä eli Suomessa lähinnä Armour Thyroid tai Thyroid, tulee hänen aloittaa pelkkä T3-hoito sillä määrällä T3-hormonia jonka hän jo saa nykyisen lääkityksen mukana. Periaatteessa lääkityksen määrän voi pyöristää niin, että jokaista grainia kohtaan potilas ottaa 10 ug T3-lääkettä. Lääkitys tulee jakaa pitkin päivää. noin 5-7 päivän päästä potilas alkaa todennäköisesti tuntemaan vajaatoiminnan oireita, jolloin on aika nostaa lääkitystä.

Aloitettiin lääkitys miten hyvänsä, on annoksen nosto aina samanlainen prosessi -annoksen kokoa nostetaan hitaasti ylöspäin. Hyvä nostoannos on aluksi 5 ug joka 3-5 päivä ja sen jälkeen 10 ug joka 5-7 päivä. Yksilöllistä vaihtelua on kuitenkin paljon; jotkut potilaat ovat joutuneet pitäytymään pienemmissäkin annoksenmuutoksissa ja pidemmissä aikaväleissä. Useimmat potilaat tuntevat olonsa parhaaksi, kun päivittäinen annos on jaettu 4-5 eri kertaan. Tämä sen takia, että T3 kuluttaa veren kortisonit nopeasti loppuun, jos kerta-annos on liian iso ja nopean energiatason nousun jälkeen tulee nopea lasku, kun kortisoneja ei ole enää kuljettamaan T3:sta soluihin. Kun annostus on pieni, ensimmäiset annoksen nostot kannattaa tehdä lisäämällä annosten määrää, 5ug kuhunkin annokseen, kunnes annoksia on ihanteellinen 4-5 päivässä. Esimerkiksij jos annos olisi 5ug + 5ug, niin 5 ug nosto tehtäisiin niin, että uusi annostelu olisi 5 ug + 5ug + 5ug, ja seuraava nosto niin, että annos olisi 5 ug + 5ug + 5ug + 5ug. Kun päivittäisiä annoksia on tarpeellinen määrä, päivittäisen annoksen nostoa jatketaan kasvattamalla hiljalleen kerta-annoksia aamuannoksesta lähtien. Esimerkiksi jos annostelu olisi 5 ug + 5ug + 5ug + 5ug pävässä 10 ug annoksen nosto kannattaisi tehdä niin, että päivittäinen annostelu aamusta lähtien olisi 10 ug + 10 ug + 5ug + 5ug.

Kun lääkitys on vaihdettu pelkkään T3:sta sisältävään korvaushoitoon, kestää jonkun aikaa, että rT3 katoaa verestä ja etenkin solujen reseptoreista ja sen vaikutus lakkaa kokonaan. Tätä aikaa kutsutaan usein termillä ”clearing”. Usein se tulee noin 6 viikon kuluttua T3:sen aloituksesta, mutta vaihtelu on yksilöllistä ja riippuu siitä, kuinka paha rT3-ongelma on ollut. Jos annoskoko kasvaa ennen clearingkia yli 75 ug:aan kannattaa noudattaa huomattavaa varovaisuutta ja tarkkailla clearingin oireita joka aamu, etenkin kymmenennen viikon jälkeen. Clearingin alkamisen huomaa siitä, että menee liikatoiminnalle -pulssi ja ruumiinlämpö nousevat. Kun clearing on alkanut, kannattaa annos tiputtaa hetkeksi kokonaan pois tai korkeintaan neljännekseen mitä se on ollut. Potilaan kannattaa aina mitata pulssi, kun on annoksen aika -jos pulssi on korkea tulee annos jättää ottamatta, jos pulssi on normaali voi ottaa puolikkaan siitä, mitä annos olisi normaalisti ollut.

Clearingin jälkeen sopiva annos pitää hakea uudestaan. Yleensä tämä on noin 1/2-3/4 siitä mitä annos oli ennen clearingkia -useimmat päätyvät välille 75 ug – 125 ug / päivä.

Vaihto takaisin luonnolliseen hormonikorvaushoitoon

Kun clearing-vaihe on ohi, voi potilas kokeilla, jos keho sietää taas T4-hormonia. Thyroxiinia ei suositella kokeiltavan, vaan vaihtoa kannattaa yrittää luonnollisin lääkkein. On syytä kiinnittää huomiota siihen, että kun rT3-ongelma on poistunut tulee annos todennäköisesti olemaan pienempi kuin ennen T3-lääkitystä. Vaihto tulee tehdä pitkällä aikavälillä -useimmilla menee muutama kuukausi.

Suositeltu tapa aloittaa vaihto on aluksi pudottaa T3:sta 10 ug ja korvata se 1 grainilla Armouria tai Thyroidia. Sillä ei pitäisi olla aluksi suurtakaan vaikutusta, sillä T3:sen määrä pysyy lähes samana. Seuraavan viikon aikana, jos T4 alkaa muuntua T3:seksi normaalisti, potilaan tulisi alkaa tuntea liikatoiminnan oireita (tai vajaatoiminnan oireiden helpottua) ja viikon lopulla voi hän tipauttaa seuraavan 10 ug pois T3-lääkkeistä. Lepopulssi ja kehonlämmön mittaus on suositeltavaa määritettäessä, onko menossa vajaalle vai liikatoiminnalle: jos niiden arvot menevät alas potilas on vajaatoimintainen ja jos ne nousevat liikaa, saattaa potilas tarvita annoksen vähennyksen.

Noin parin viikon päästä on tilanne yleensä tarpeeksi tasapainottunut, jotta voidaan korvata toinen 10 ug T3:sta grainilla luonnollisia lääkkeitä ja jos viikon loputtua alkaa potilas tuntea liikatoiminnan tuntemuksia hän voi tipauttaa toisen 10 ug T3:sta ja odottaa taas kaksi viikkoa, että keho tottuu uuteen lääkitykseen. Näin jatketaan, kunnes T3 on vaihdettu kokonaan luonnollisiin lääkkeisiin.

Jokaisen T3:sen vaihdon jälkeen kannattaa potilaan seurata oloansa -jos hän menee liikatoiminnan sijaan vajaatoiminnalle, ei rT3-ongelma ole parantunut ja hänen kannattaa palata takaisin pelkkään T3:seen ja pysyä vain T3-pitoisessa hormonikorvaushoidossa. Huom! Jotkut potilaat tosin käyttävät T3-lääkettä luonnollisten lääkkeiden rinnalla jos keho sietää jonkun verran T4:sta, esimerkiksi kustannussyistä, tai ja potilas haluaa hyödyntää T4:sen pitkäkestoisuutta.

rT3-ongelmasta ja lääkityksestä voi keskustella täällä: Wilsonin syndrooma tai rT3 tai tyypin 2 hypotyreoosi

T3-lääkityksen käyttö muiden ongelmien hoitamiseen

On olemassa myös muunlaista kilpirauhashormonien resistanssia, kuin rT3-dominanssi. Kokemus on, että muihinkin resistanssin muotoihin parhaimmat hoitotulokset saadaan pelkkää T3-lääkitystä käyttämällä. T3:sta on myös käytetty tehokkaasti lisämunuaisten uupumuksen hoitoon -tämän hoitotavan uranuurtaja on itsekin kilpirauhaspotilas, Paul Robinson. Taktiikka perustuu hormonien luonnollisen erityksen jäljittelemiseen. Kilpirauhanen on aktiivinen myös öisin ja lisämunuaiset tuottavat suurimman osan kortisoneista nimenomaan neljän viimeisen tunnin aikana ennen heräämistä. Kuten mikä tahansa muukin elimistön elin, lisämunuainen tarvitsee myös T3:sta toimiakseen kunnolla. Niinpä siirtäessään kilpirauhaslääkitystään myös aamuyöhön, jolloin sen määrä veressä on useimmilla korvaushoidon saajilla alimmillaan juuri ennen mahdollisesti päivän ainoaa aamuannosta, Robinson huomasi myös lisämunuaisten toiminnan vilkastuvan. Myöhemmissä kokeiluissa T3:sen ottaminen aamuyöllä paransi parhaimmissa tapauksissa lisämunuaisten toiminnan takaisin entisiselle tasolleen tai käyttäjät kykenivät vähentämään kortisonikorvaushoitoaan huomattavasti. Myös T3:sta sisältävät luonnolliset lääkkeet tuottivat positiivisia tuloksia. Metodi tosin toimii vain, jos kyse on lisämunuaisten uupumisesta -addisonin tautiin tai aivolisäkkeen vajaatoiminnasta johtuvaan lisämunuaisten vajaatoimintaan (lisäke ei tuota tarpeeksi lisämunuaista stimuloivaa ACTH-hormonia) se ei auta. Siksi ennen tämän metodin kokeilua olisikin hyvä käydä ACTH-testissä, jossa aivolisäkkeen normaali ACTH:n eritys varmistetaan.

Lisämunuaisten hoitaminen T3-valmisteella eli Circadian T3 metodi (CT3M)

Potilaan tulee aloittaa aamuyön annostelu 5 ug T3:sta tai 0.5 grainilla luonnollista lääkettä (Hitaasti imeytyvä T3 tai pelkkää T4:sta sisävä lääke ei vaikuta tarpeeksi nopeasti eikä näin ollen toimi) ja alkaa ottamaan se 1-1.5 tuntia ennen heräämistä . Hänen kannattaa ottaa ylös aina pulssi, lämpötila ja verenpaine herättyään. Potilaan tulee sitten tarkkailla muutaman päivän ajan, alkaako positiivisia tuloksia ilmenemään ja helpottuvatko Lisämunuaisten uupumusoireet. Jos mitään ei tapahdu, kannattaa hänen lisätä aamuannosta 2.5 ug tai 1/4 grainia ja tarkkailla taas, alkavatko uupumusoireet helpottaa. Näin jatketaan, kunnes positiivisia tuloksia antava annos löytyy. Useimmat päätyvät n. 10 ug T3:sta tai 1 grainiin luonnollista lääkettä. Tämän jälkeen potilas voi aikaistaa ottoaikaa puolella tunnilla – tämän pitäisi parantaa oloa edelleen. Hänen tulee sitten odota sitten joitakin päiviä ja antaa lisämunaisille aikaa vastata T3:sen saantiin. Tämä jälkeen ottoaikaa voi aikaista taas puolella tunnilla ja seurata oloaan. Useimmat potilaat saavuttavat optimiolon, kun aamuannos nautitaan 2-3 tuntia ennen heräämistä.

Jos ylläoleva ei tuota tuloksia siltikään, potilaan kannattaa nostaa annosta edelleen 5 ug / 0.5 grainia ja aloittaa alusta.

Potilaan kannattaa tarkkailla oloaan ja jos hän alkaa tuntea lisämunuaisten toimivat liian aktiivisesti (oireet vaihtelevat, mutta esimerkiksi verenpaine nousee, tulee sydämmentykytyksiä, ruumiinlämpö nousee) hänen kannattaa siirtää annoksen ottoa puoli tuntia kerrallaan takaisin myöhemmäksi, kunnes optimiolo löytyy.

Metodia voi käyttää, vaikka käyttäisi jonkinlaista kortisonikorvaushoitoa. Tosin silloin kannattaa olla todella tarkkana kortisonin liikasaannin oireiden kanssa (mainittu yllä, lisäksi voi mainita turvotuksen). Kortisonia kannattaa alkaa vähentämään heti, kun positiivisia tuloksia alkaa syntyä. On suositeltavaa olla varovainen vähennyksissä, vaikka joissakin tapauksissa potilaat ovat kyenneet tekemään radikaalejakin vähennyksiä lyhyemmissä ajoissa.

Robinsonin mukaan positiivisia tuloksia alkaa syntyä melkein heti, mutta lisämunuaisten täysi parantuminen tällä metodilla kestää yleensä ainakin 6 viikkoa.

Yleensä aamuannoksen pitää sisältää yli 15 ug T3:sta, jotta metodi toimisi. Suurin osa potilaista saavuttaa optimiolon 12.5 ug – 25 ug T3:sta, keskimääräinen annos on 20 ug.

Ei ole tavatonta, että lisämunuaisten alkaessa toimimaan normaalisti potilas kykenee vähentämään myös kilpirauhaslääkettään.

Samaan aikaan on suositeltavaa käyttää luonnollisesti lisämunuaisia tukevia vitamiineja ja hiveaineita, joista on lista Lisämunuaisten uupumus -osiossa.

Circadian T3 -metodista voi keskustella täällä: Lisisten tukeminen T3 aamuyöllä

Asiaa aiheesta: STTM:stä ja Yahoo Groupsista

  1.  http://www.vivo.colostate.edu/hbooks/pathphys/endocrine/thyroid/physio.html []
  2. http://www.endocrineweb.com/conditions/thyroid/how-your-thyroid-works []
  3. http://www.rxlist.com/cytomel-drug.htm []
  4. http://en.wikipedia.org/wiki/Triiodothyronine#T3_in_the_treatment_of_depressive_disorders []
  5. http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJM199902113400603 []
  6. http://www.sciencedaily.com/releases/1999/02/990216073006.htm []
  7. http://thyroid.about.com/b/2010/05/17/t3-superior-t4-levothyroxine-hypothyroidism-thyroid.htm []
  8. http://en.wikipedia.org/wiki/Wilson’s_temperature_syndrome []
  9. Stop the Thyroid Madness, 2. Edition. Janie A. Bowthorpe. 2008, 2011. Sivu 175. []
  10. http://www.eje-online.org/content/103/2/254.abstract []
  11. http://www.anapsid.org/cnd/diagnosis/gordontalk.html []