Eläinperäiset kilpirauhashormonit

Päivitetty: heinäkuu 19, 2012 kello 01:07

Olemme koittaneet koota tänne kaikkia mahdollisia kysymyksiä liittyen eläinperäisen kilpirauhashormoniin ja sen aloittamiseen. Tämä on tietääksemme ensimmäinen suomeksi julkaistu artikkeli eläinperäisistä kilpirauhashormoneista. Täydennämme ja päivitämme sitä sitä mukaan kun kerkeämme. Toivomme että tästä on sinulle paljon hyötyä ja toivon lähdettä. Jos et löydä täältä jotain kysymystä, joka askarruttaa mieltäsi, voit aina ottaa ylläpitoon yhteyttä lähettämällä yksityisviestiä foorumiltamme.

PS. Artikkeli on aika suuri ja osa lähdemateriaalista pitäisi tarkistaa/päivittää. Sisältö pitäisi myös muuttaa hiukan yleisempään muotoon niin, että se koskee yleisesti eläinperäisiä kilpirauhashormoneja eikä pelkästään Armour Thyroid-valmistetta, joka oli pari vuotta sitten ainoa suomen markkinoilla oleva EK-lääke. Jos omaat englanninkielen taitoa ja intoa auttaa muita tutustu ”Osallistu”-sivuumme ja ilmoita meille jos haluaisit tulla osaksi tiimiämme.

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja eläinperäiset hormonivalmisteet

Kilpirauhasen vajaatoiminta on hyvin yleinen sairaus ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kymmeniä vuosia sitten lääkärit hoitivat kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia potilaitaan menestyksekkäästi kuuntelemalla heidän oireitaan ja lääkitsemällä oireiden mukaan; päinvastoin kuin nykyisen käytännön mukaan, jolloin potilaat lääkitään 70-luvulla keksityn epätarkan TSH-mittauksen mukaan eikä huomioida oireita. 1970-luvulla markkinat valtasi myös uusi synteettinen kilpirauhashormonilääke, Thyroxin, jonka myötä yleistyi kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi ja hoito perustuen yksinomaan laboratoriomittauksiin. Kuitenkin lähes poikkeuksetta vajaatoimintaa sairastavat kokevat, että Thyroxin-korvaushoito ei riitä poistamaan heidän kaikkia oireitaan.

Riittämättömästä hormonikorvaushoidosta johtuen suuri osa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista pysyy edelleen vajaatoimintaisena altistaen heidät myös muille vakaville sairauksille. Esimerkiksi korkea verenpaine, rytmihäiriöt, masennus, allergiat, ihottumat, unihäiriöt, nivelvaivat, apatia, korkea kolesteroli ja diabetes ovat sairauksia, joiden on todettu olevan hyvin yleisiä Thyroxinia hormonikorvaushoitonaan käyttävillä henkilöillä. Kuitenkin henkilön hakeuduttua lääkärille vajaatoiminnasta johtuvien oireiden takia hänelle usein tarjotaan ensimmäisenä masennuslääkkeitä.

Ennen 1970-lukua kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidettiin yksinomaan eläinperäisellä hormonivalmisteella joka kehittettiin 1800-luvulla lampaan kilpirauhasesta kuivattamalla. Kuitenkin jo 1900-luvun alussa siirryttiin prosessissa käyttämään sian kilpirauhasta ja näin kehittyi ensimmäinen eläinperäinen kilpirauhashormonilääke nimeltään Armour Thyroid. Synteettisesti valmistettu Thyroxin sisältää vain yhtä hormonia (T4), kun taas eläinperäiset kilpirauhashormonit sisältävät lähes kaikkia terveen kilpirauhasen toiminnassa syntyviä hormoneja (T4, T3, T2, T1 sekä kalsitoniinia) Nämä kaikki hormonit ovat välttämättömiä terveydelle. Ihmisen kehossa ei ole yhtäkään hormonirauhasta, joka tuottaisi hormoneja turhaan. Normaalin kehon toiminnan ylläpitämiseksi ihminen tarvitsee kaikkia kilpirauhasen tuottamia hormoneja.

Nykyään Suomessa on tarjolla kaksi eläinperäistä homornivalmistetta: Armour Thyroid ja Erfan valmistama Thyroid®. Seuraava sisältö selittää seikkaperäisesti eläinperäisiin kilpirauhashormoneihin liittyvät annos-, ja hoito-ohjeet. Sivusto on tarkoitettu auttamaan sekä potilasta että lääkäriä hoidossa ja pyyhkimään pois pahimmat väärinkäsitykset mitä hoitoon liittyy.

Paljonko lääkkeet maksavat ja mistä niitä saan?

Suomessa Armour Thyroid ja Erfan Thyroid®-valmiste ovat erikoislupalääkkeitä, joihin ei tällä hetkellä saa mitään tukea KELA:lta.

Kpl per purkki Vahvuus Merkki Hinta n. Valmistaja
100 60mg Armour Thyroid 41 € Forest Pharmaceuticals
100 60mg Thyroid® 70 € Erfa
500 60mg Thyroid® 178 € * Erfa

*eli siis 500 kpl purkki on huomattavasti halvempi kuin 100 kpl purkki

Yleisin annos potilailla on 3-5 tablettia päivässä, jotkut joutuvat jopa ottamaan yli 5. Tämä siis tarkoittaa, että lääkityksen kuukausihinnaksi tulee 41-69€ / kk.

Lääkettä saa määrätä kuka lääkäri tahansa. Lääkäri kirjoittaa reseptin lisäksi Lääkintävirastolle menevän hakemuksen, jonka potilas yleensä antaa apteekkarille lääkkeitä haettaessa. Lupahakemuskäsittely kestää Lääkintävirastolta yleensä 2-3 viikkoa,se on vuoden voimassa ja maksaa 10€ / v.

Huomauttakoon että eläinperäiselle kilpirauhashormonille myönteistä lääkäreitä on nykyään hyvin hankala löytä Suomesta. Listattuja lääkäreitä jotka ovat määränneet kyseistä lääkettä on tällä hetkellä n. 20-30 kpl joiden välillä osaaminen hoidon kanssa on vaihtelevaa – osa tietävät hyvinkin kattavasti ja laajasti kaiken, osa ovat vasta tutustumassa lääkeeseen. Potilaat pitävät yllä kuitenkin aktiivisesti listaa myönteisistä lääkäreistä ja heistä saaduista kokemuksista keskustelupalstaltamme.

Suomessa eläinperäisiä kilpirauhaslääkkeitä maahantuo Tamro. Reseptin saatuasi voit kiikuttaa sen lähimpään apteekkiisi joka tilaa niitä varastoonsa suoraan Tamrolta.

Mistä Armour Thyroid ja Erfan Thyroid® on tehty?

Eläinperäiset kilpirauhasvalmisteet vat tehty sian kilpirauhasesta, joka on kuivattu, jauhettu ja laitettu pillerin muotoon. Hormonipitoisuus vaihtelee yleensä eläimestä eläimeen. Jotta hormonipitoisuudet pysyvät tasaisina erästä erään, kilpirauhaspulverille sekä valmiille tuotteelle (tabletit) tehdään monia mittauksia, jotta tuotteiden T4- ja T3-pitoisuudet ovat määräysten mukaisia. Yleisesti tuotteissa olevia T2:a, T1:ä ja kalsitoniinia ei mitata, mutta valmistaijien mukaan niitä ei myöskään poisteta. Sian kilpirauhasessa on aavistuksen enemmän T3-hormonia ihmisen kilpirauhaseen verrattuna, joten ei ole harvinaista, että jotkut potilaat lisäävät pienen määrän T4:ää tuotteiden rinnalle. Monet potilaat kuitenkin voivat hyvin pelkällä eläinperäisellä kilpirauhashormonilla.

Armour Thyroid

Armour Thyroidin valmistaja on Forest Pharmaceuticals. Tuotetta 1/8, 1/4, 1/2, 1, 2 ja 3 Grainin tabletteina. 1 Grain (eli 60mg) Armouria sisältää 38mcg T4-hormonia ja 9mcg T3-hormonia, sekä määrittelemättömän määrän T2:a, T1:ä ja kalsitoniinia. Vaikka jälkimmäisistä hormoneista ei ole kerrottu tarkkoja määriä, niitä ei myöskään poisteta tabletista. Jokainen tabletti sisältää:

  1. Sian kilpirauhaspulveria, U.S. Pharmacopeia
  2. Dekstroosia (sokeria, joka mahdollistaa tabletin imeyttämisen suussa)
  3. Mikrokiteistä selluloosaa
  4. Natriumia
  5. Kalsiumstearaattia (stabilisointiin ja liukasteena)
  6. Talkkia (titaanidioksidia, josta löytyy myös pieniä, havaittavissa olevia määriä PEG:ia (polyethylene glycol), Polysorbatum 80:a, ja Hydroksipropyylimetyyliselluloosaa)

Thyroid®

Sisällysluettelo tarvitaan. Lue ”Osallistu”.

Miksi eläinperäiset kilpirauhashormonit ovat yleensä parempia vajaatoimintapotilaille kuin Thyroxin?

Lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että ne sisältävät lähes kaikkia normaalin kilpirauhasen toiminnassa syntyviä hormoneja (T4, T3, T2, T1 sekä kalsitoniini) kun Thyroxinissa on vain yhtä (T4). Ihmisen kehossa ei ole yhtäkään hormonirauhasta joka tuottaisi hormoneja turhaan. Normaalin kehon toiminnan ylläpitämiseksi ihminen tarvitsee KAIKKIA kilpirauhasen toiminnassa syntyviä hormoneja.

Jokainen meistä on yksilö, ja jokainen meistä tarvitsee yksilöllisen lääkityksen. Minkäänlainen ”Tämä yksi ainoa hormoni on ainoa oikea hormoni”-asenne ei tule auttamaan ketään. Tosiasia on, että joillekin sopii pelkkä synteettinen T4(Thyroxin), joillekin synteettinen T4/T3- kombinaatio(Thyroxin/Liothyronin), joillekin pelkkä T3(Liothyronin) ja jotkut tarvitsevat hyvinvointiinsa eläinperäisiä kilpirauhashormoneja kuten Armour Thyroidia, joka sisältää kaikkia niitä hormoneja, joita terve kilpirauhanen tuottaisi. On myös potilaita, jotka tarvitsevat Armour Thyroidin rinnalle myös synteettistä T4:sta tai T3:sta. Emme väitä, että kiistelty T4-hormonihoito (Thyroxin) ei toimisi ollenkaan – se on parantanut monen potilaan oloa huomattavasti. Kehotamme kuitenkin kaikkia potilaita, joilla on selviä vajaatoiminnan oireita Thyroxin-lääkityksestä huolimatta, KYSEENALAISTAMAAN saamansa hoidon ja lääkityksen, ja rohkaisen heitä hakemaan tietoa muistakin vaihtoehdoista. Yleisemmin potilaat saavat huomattavasti paremman hoitotuloksen Armourilla, koska eläinperäisen hormonihoidon, kuten Armourin, kautta annamme kehollemme täysin samoja hormoneja joita oma terve, kilpirauhasemme tuottaisi – T4:ää, T3:a, T2:a, T1:ä ja kalsitoniinia.

Milloin, miten ja kuinka paljon?

Armour Thyroidin suhteen käytettiin ennen vanhaa ”grain”-mittayksikköä. Yksi Grain=60mg. ½ Grainia= 30mg jne.

Yleensä potilaat tuntevat olonsa parhaimmaksi 180-300mg (3-5 G) annoksilla. Yleinen nyrkkisääntö on, että voit nostaa annostustasi 15 – 30mg (1/4 – 1/2 G) joka toinen viikko kunnes pääset 120-180mg (2-3 G) saakka. Tämän jälkeen on kannattaa hidastaa tahtia ja odottaa aina 4-6 viikkoa ennen seuraavaa 15mg (1/4 G) nostoa ja jatkaa tätä kunnes kaikki oireesi ovat kadonneet. Hitaampi nostotahti on hyvin tärkeää 120-180mg (2-3 G) päästyäsi, jotta T4 hormoni kerkeää nousemaan rauhassa ja että voidaan todeta T4 ja T3 muunnon olevan normaali. Armourin aloittaminen ja lääkityksen nostamisen tahti on kuitenkin _hyvin_ yksilöllistä. Jokaisen pitäisi edetä parhaalla mahdollisella tavalla joka tuntuu kehossa hyvältä. Hyvä tasapaino on hyvä löytää sillä liian nopeat nostot voivat aiheuttaa ylitoiminnan oireita ja kehon ylimääräistä rasitusta kun taas liian hidas nosto voi johtaa vajaatoiminnan oireiden palaamiseen takaisin koston kera.

Biologisesti kaikkein tehokkain tapa ottaa Armouria on joko nielemällä tai subliminaalisesti (=imeyttämällä) se ikenen ja sisäposken välissä tai kielen alla). Subliminaalisesti otettuna lääke imeytyy suussa oleviin miljooniin hiussuoniin vieden täten hormonin suoraan verenkiertoon menemättä vatsan tai maksan kautta. Armouriin on lisätty hiukan sokeria, jotta lääkkeen maku olisi  siedettävämpi.

Armourin voi myös niellä. On tärkeää välttää ottamasta rautaa, estrogeeniä, kalsiumia tai muita lisäravinteita Armourin oton yhteydessä (ja vähintään 3 tuntia sen jälkeen), sillä ne voivat vaikuttaa negatiivisesti kilpirauhashormonin imeytymiseen (subliminaalisesti otettuna tätä ongelmaa ei ole). Armourin nieleminen aiheuttaa myös lääkkeessä olevan kalsitoniinin reagoimista vatsahappojen kanssa, ja täten voidaan menettää joitain sen luiden ylläpitoon kohdistuvia etuja. On kuitenkin ihan ok jos haluat niellä lääkkeesi – tulet kuitenkin saamaan siitä hyvän hyödyn!

Suurin osa potilaista jakaa kilpirauhaslääkityksensä vähintään kahteen osaan päivittäin. Armour sisältää T3-hormonia, joka on nopeasti reagoivaa ja jonka vaikutusaika on huipussaan 2-3 tunnin päästä lääkkeen ottamisesta. Esimerkiksi voit ottaa 2/3 lääkkeistäsi aamulla ja loput 1/3 alkuillasta. Jotkut potilaista jakavat annoksensa jopa 3-5 kertaan päivittäin. Jotkut ottavat kaiken kerralla aamuisin ja tuntevat sen olevan paras ratkaisu itselleen. Kuuntele kehoasi ja kokeile, mikä taktiikka sopii juuri sinulle parhaiten. Kannattaa muistaa, että terve kilpirauhanen tuottaa hormoneja pitkin päivää eikä yhtenä isona annoksena kerralla – siksi lääkityksen jaksottaminen on hyvä tapa matkia terveen kilpirauhasen toimintaa.

Armourin käyttö kannattaa aloittaa pienempinä annoksina kuin tarvitset – esimerkiksi 60mg:lla (1 G) tai vähemmällä. Miksi? Koska kehosi saattaa tarvita aikaa totutella Armourista tulevaan suoraan T3-hormoniin. Aloittamalla lääkityksesi pikkuhiljaa voit myös välttää ja ehkäistä muita mahdollisia vastaan tulevia ongelmia, kuten laiskat/vaurioituneet lisämunuaiset tai alhainen veren ferritiini (anemia). Lisää näistä myöhemmin.

Vuodenajat ja annostus

Kylminä vuodenaikoina potilaalla voi olla suurempi kilpirauhashormonien tarve. Jos haluat, voit tällöin hyvin nostaa päivittäistä annostustasi 15mg:lla (1/4 Grainia). Myös ajoittainen uuvuttava tai stressaava elämäntilanne voi vaatia annostuksen nostoa 15mg:lla, sillä tällöin ihmisen T3-hormonin tarve voi nousta.

Vaihto Thyroxinista eläinperäisiin kilpirauhashormoneihin

Yleisemmin vaihto tapahtuu asteittain ja lääkärin ohjeistuksen mukaan. Yleisenä nyrkkisääntönä voisi mainita, että Armouria kannattaa nostaa 30-60mg 2-3 viikon välein. Liian kauan nostojen välissä odottaminen voi johtaa vajaatoimintaoireiden palaamiseen. Ja liian nopea nosto voi johtaa kehon ylimääräiseen stressaamiseen. Vaihdot ovat yleisesti se vaihe jossa tarvitaan kaikkein eniten kärsivällisyyttä ja malttia. Jos kehosi on ollut kauan vajaatoiminnassa se tarvitsee suhteellisen pitkän ajan myös siitä paranemiseen. Kaikki ei tapahdu hetkessä, tämä ajanjakso tarvitsee siis paljon kärsivällisyyttä.

Joillekin potilaille sopii paremmin Thyroxinin pois jättäminen kokonaan ja suoraan Armouriin siirtyminen. Tämä voi kuitenkin olla suurempi rasite keholle kuin astettainen siirtyminen. Tässä esimerkki asteittaisesta siirtymisestä:

Alkuperäinen Tyroxin annos 0,1mg (eli yksi ”aikuisten tabletti”)

1. viikko: ¾ Thyroxin aamuin, 30mg (1/2 G) Armour aamuin

2-3 viikko sama

4. viikko: ½ Thyroxin aamuisin, 30mg (1/2 G) Armour aamuin illoin

5-6 vikko sama

7. viikko: Thyroxin pois, Armour 60mg (1 G) aamuin 30mg (1/2 G) illoin

8-9. viikko sama

10. viikko: 1 Armour aamuin illoin

Tästä lähtien 15mg (1/4 G) nosto joka 3-5 viikko kunnes päästään optimaaliannostukseen.

Nostot ovat kuitenkin yhtä yksilöllisiä kuin ihmisten määräkin. Ja yleensä lääkärin antamat nosto-ohjeet kannattaa ottaa vastaan viitteellisinä. Vain sinulla itselläsi on oma intuitiivinen vaisto siitä miten kehosi voi ja miten se reagoi lääkitykseen. Voi olla että jossain vaiheessa sinusta tuntuu, että pystyt jo aikaisemmin nostamaan Armour annostasi, tai että haluat odottaa vielä viikon ennenkuin nostat. Opettele kuuntelemaan kehoasi ja sen lähettämiä viestejä. Joillekin voi jokaisen noston jälkeen tulla outoja oireita, jotka yleensä väistyvät pois parin päivän sisällä. Oireet ovat yhtä yksilöllisiä kuin nostojen ajoituskin ja niihin kuuluu mm. ihon kutina tai punoitus, pieni tykyttely tai herkkä uni, elohiiret, hikoilu jne. Nämä ovat yleensä vain merkki kehon totuttautumisesta uuteen, suurempaan annokseen ja niistä ei tarvitse pelästyä.

Kuinka nopeasti voin odottaa tuntevani positiivisia vaikutuksia?

Se, miten kehosi reagoi Armourin aloittamiseen, on hyvin yksilöllistä. Jotkut potilaista tuntevat pieniä parannuksia olossaan jo ensimmäisen päivän aikana, ja jotkut vasta viikkojen päästä.

Saavutettuaan optimaalisen annostuksensa potilas voi odottaa selvästi kohentunutta olotilaa ja oireiden kokonaisvaltaista häviämistä. Näistä mainittakoon tärkeimpinä kroonisen lievän masennuksen parantuminen, ihon ja hiusten kosteustasapainon palautuminen, korkean kolesterolin normalisoituminen, nivel- ja lihassärkyjen poistuminen, luutiheyden kasvaminen, päänsärkyjen häviäminen sekä naishormonien tasapainottuminen (kuukautiset, libido). Alla lisää Armourin positiivisista vaikutuksista. Joillakin potilailla tie parempaan oloon voi olla pidemmän taistelun takana ja he voivat saada komplikaatioita heti lääkityksen alusta lähtien (päänsärky, sydämen tykyttely, unettomuus jne). Tämä johtuu kuitenkin yleensä kahdesta korjattavasta asiasta jotka jokainen Armouria aloittava pitäisi ottaa huomioon: Lisämunaisten kortisolin tuotanto ja veren ferritiinipitoisuudet (raudan varasto). Näistä lisää tietoa löytyy alla olevista kysymyksistä.

Sivuoireista

Jos potilas saa yllättäviä sivuoireita (päänsärky/ahdistus/sydämentykytyksiä jne) Armour-lääkityksen aloittamisesta tai annosnoston yhteydessä, se johtuu yleensä neljästä syystä, joista jokaiseen löytyy hoitokeino:

  1. Liian alhainen aloitusannos ja siinä pysyminen 2 viikkoa kauemmin johtaa yleensä vajaatoimintaoireiden äkilliseen palaamiseen. Annoksen nostaminen 2 viikon jälkeen korjaa yleensä ongelman.
  2. Lääkärisi määrää annostuksesi epätarkkojen TSH-mittausten avulla sen sijaan että hän kuuntelisi OIREITASI tai mittaisi T3-V arvosi. TSH-arvojen mukainen annostelu johtaa potilaan pitämiseen vajaatoimintaisena.
  3. Potilaalla on laiskat tai vaurioituneet lisämunuaiset, joka johtaa huonoon kortisolin tuotantoon. Kortisolia tarvitaan kuljettamaan kilpirauhashormoneja verestä soluihin. Jos potilas ei tuota tarpeeksi kortisolia, Armour-lääkityksen aloittaminen tai nosto voi aiheuttaa potilaalle liikatoimintaa muistuttavia oireita, kuten hermostuneisuutta, tärinää, sydämentykytystä jne. Tällöin potilas tarvitsee kortisolikorvaushoitoa (Isocort tai Hydrocortison), jotta vaurioituneet lisämunuaiset saavat rauhassa levätä ja uusiutua. Armour-lääkitystä voidaan jatkaa normaalisti kortisolikorvaushoidon rinnalla. Lisämunuaisten uupumisesta voit lukea kattavasti lisää tietoa sivultamme: Lisämunuaisten uupumus.
  4. Potilaalla on alhainen veren ferritiini joka on raudan varastoproteiini. Alhainen ferritiini arvo on hyvin yleistä kilpirauhaspotilailla. Ja tämä voidaan hoitaa rautakuurilla. Rauta tekee myös osansa kilpirauhashormonien kuljettamisesta kehon soluihin.

Pitää muistaa, että ihmiset reagoivat Armouriin _hyvin_ erilaisilla tavoilla ja varsinkin aloituksen aikana voi ilmetä mitä ihmeellisimpiä vaikutuksia. Kaikista oireista ei tarvitse pelästyä; yleensä ne ovat vain merkki kehon heräämisestä ja paranemisen alkamisesta. Joillakin voi iho alkaa kutista ensimmäisten kuukausien aikana Armourin aloittamisesta. Kutina voi olla ärsyttävää, mutta se on selvä merkki ihosolujen uusiutumisesta sekä pintaverenkierron paranemisesta, ja kutina lähtee pois potilaan päästyä optimaaliannostukseensa. Joillakin voi ilmetä pientä ihottumaa. Joillakin taas ruokahalu pienenee Armourin aloittamisen yhteydessä. Joillekin potilaille voi myös kehittyä ”uusia” vajaatoimintaoireita pariksi viikoksi aina nostojen yhteydessä. Nekin häviävät yleensä ajallaan. On hyvin tärkeää opetella kuuntelemaan kehon antamia signaaleja rauhassa: Sopivasti uteliaana mutta ilman ylireagointia. Kaikesta ei tarvitse pelästyä, mutta on silti hyvä huomata ja noteerata erilaiset olotilat. Armour-päiväkirjan pitäminen on myös hyvin suositeltavaa lääkitystä aloittaessa. Näin on helppo muistella takaisinpäin jos tuleekin sellaisia oireita jota ei ole aikaisemmin huomannut jne. Päiväkirjan pitäminen on myös lääkärillesi hyödyllistä.

Lisämunuaiset

Lisämunuaisten ongelmat ovat, ikävä kyllä, aika yleisiä Armourin aloittamisen yhteydessä. Epäilys on että jopa 50% vajaatoimintapotilaista on myös lisämunuaisten kanssa ongelmia. Riski näyttää suurenevan mitä kauemmin potilaalla on ollut hoitamaton tai tyroksiinilla hoidettu vajaatoiminta. Samoin vaihdevuodet läpikäyneet naiset, jotka ovat olleet kauan sairaita, tarvitsevat usein lisämunuaisten toiminnan tukea ja hoitoa. Keho tarvitsee kortisolia kuljettamaan kilpirauhashormoneja verestä soluihin. Potilaat, joilla on vaurioituneet lisämunuaiset, voivat saada helposti Armourista äkkinäisiä, epätoivottuja oireita. Saadakseen varmistuksen lisämunuaisten toimivuudesta on hyvin tärkeää, että kilpirauhaspotilaat tarkistuttavat lisämunuaisten kortisolituotannon 24 tunnin lisämunuaisten stressitestillä, joka otetaan syljestä. (Lisää lisämunuaisten stressitestistä seuraavassa kysymyksessä). Lisämunuaisten hoito on hyvin tärkeää jos potilas kohtaa ongelmia Armourin kanssa. Kortisoli osallistuu moniin tärkeisiin kehon toimintoihin, kuten proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihduntaan ja hyväksikäyttöön, kehon kykyyn käsitellä psyykkistä ja fyysistä stressiä sekä tulehdusten ja verensokerin säätelyyn. Kortisoli auttaa myös ylläpitämään normaalia verenpainetta, hermo- ja aivotoimintoja sekä immuniteettia.

Lisää lisämunuaisten toiminnasta voit lukea ”Lisämunuaisten uupumus”-sivulta.

Alhainen ferritiini

Ferritiini on introsellulaarinen proteiini, joka muodostuu apoferritiinistä ja siihen sitoutuneesta raudasta. Se on tärkeä raudan varastomuoto. Alhainen ferritiinitaso on hyvin yleistä vajaatoimintapotilailla (varsinkin naisilla), ja yleisemmät ferritiiniin liittyvät oireet, jotka matkivat yleisiä kilpirauhasen vajaatoiminnanoireita (tykyttely, väsymys, hiustenlähtö, aloitekyvyttömyys),  ilmaantuvat kun potilas nostaa Armour-annostustaan. Tällöin on suositeltavaa aloittaa rautatablettikuuri, jolla ferrtiiniarvot pyritään saamaan nousemaan 70-90:n paikkeille. Tämä voi kestää useita kuukausia. Raudan lisäksi on hyvä alkaa ottaa E-vitamiinia varsinkin jos käytetään Ferrous Sulfaattia, jolla on tapana alentaa E-vitamiinia. Pitää ottaa huomioon, että vaikka potilaan hemoglobiiniarvot ovat normaalit, ferritiinitarvot voivat siltikin olla hyvin alhaiset. Sen takia hemoglobiiniarvojen tutkiminen ei anna todellista kuvaa kehon ferritiinipitoisuuksista.

Miksei lisämunuaisista ja ferritiineistä puhuta Thyroxin-hoidon yhteydessä?

Pitäisi puhua. Ferritiini ja lisämunuaiset reagoivat lähes yhtä paljon Thyroxinin kanssa kun Armourin kanssa. Tosin Armourissa olevien muiden hormonien takia (lähinnä T3 ja T2) lisämunais- ja ferritiiniongelmat yleensä tulevat helpommin esille. Jos syöt Thyroxinia, se ei tarkoita sitä, etteikö sinulla voisi olla laiskat/vaurioituneet lisämunuaiset tai alhainen ferritiini. Myös Thyroxinia syövien potilaiden on hyvin tärkeää käydä mittaamassa ferritiininsä säännöllisin väliajoin (puolen vuoden välein). Varsinkin niillä vajaatoimintapotilailla, joilta on kilpirauhanen kokonaan poistettu (tai sen omaa toimintaa ei ole enää ollenkaan jäljellä), Thyroxin on yleensä riittämätön lääke pitämään yllä kehon normaalia tasapainoa. Riittämätön lääkitys johtaa siihen, että vuosien saatossa lisämunuaiset koettavat korvata ne puuttuvat hormonit, joita keho ei saa Thyroxinista. Tämä yleensä lisää riskiä saada ongelmia lisämunuaisten kanssa.

Kehon lämpötila ja eläinperäiset kilpirauhashormonit

Basaalilämmön mittaus on erittäin tärkeää Armouria aloittaessa. Sitä voi käyttää myös yhtenä apukeinona diagnosoidessa lisämunuaistenuupumusta sekä tarkastella Armourin vaikutuksta kehoon.

Ruumiinlämpö kertoo paljon lisämunuaisten sekä kilpirauhashormonien tilasta, ja lämpötaulukko on oiva väline tilaa tarkkailtaessa. Se kertoo myös hoidon edistymisestä.

Osoitteessa www.drrind.com löytyy erinomaiset ohjeet lämpöjen mittaukseen ja tulkintaan. Mittaus tehdään kolmesti päivässä mahdollisimman luotettavalla mittarilla. Ensimmäinen mittaus tehdään kolme tuntia heräämisestä, toinen kolme tuntia myöhemmin ja kolmas taas kolmen tunnin kuluttua. Näistä lasketaan päivän keskiarvo, joka merkitään taulukkoon. Taulukko löytyy täältä.

Merkitse taulukkoon päivän mittausten lukumäärä oikean lämmön kohdalle.

Ennen mittausta olisi hyvä olla 20 (tai ainakin muutama) minuttia syömättä, juomatta ja liikkumatta, jotteivät nämä vääristä tulosta.

Tulosten tulkinta. Normaali ruumiinlämpö on noin 37 astetta. Jos päivän keskiarvot heittävät yli kymmenyksellä, tarvitsevat lisämunuaiset tukea.

-Alhainen, mutta tasainen lämpö kertoo siitä, että elimistö tarvitsee lisää kilpirauhashormonia.

-Alhainen ja vaihteleva lämpö kertoo siitä, että elimistö tarvitsee sekä kilpirauhashormonia että kortisonia.

-37 asteen kieppeillä pyörivä, vaihteleva lämpö kertoo siitä, että elimistö tarvitsee ainakin kortisonia.

-Jatkuva, selvästi yli 37 asteen lämpöily kielii lisämunuaisten kriisistä.

-Tasainen 37 asteen lämpö kertoo terveistä lisämunuaisista.

Otathan huomioon että naisilla ovulaatio aiheuttaa noin 4 päivän mittaisen, hetkellisen, lämmön laskemisen

Tyhjän, printattavan lämpötaulukon voit käydä hakemassa täältä.

Olen menossa laboratoriotesteihin, otanko lääkkeet normaalisti?

On parempi olla ottamatta Armouria 12h ennen laboratorionäytteiden ottamista, koska Armourissa olevan T3-hormonin puoliintumisaika on pari tuntia lääkkeen otosta. Se saa T3-V -arvon korkeaksi antaen täten väärän kuvan siitä, että potilaalla olisi liikatoimintaa.

Kannattaako minun lisätä T4:ä (Thyroxin) tai T3:a (Liothyronin) eläinperäisen hormonihoidon rinnalle?

Suurin osa potilaista voivat erinomaisesti pelkällä Armour lääkityksellä, varsinkin saavutettuaan optimaalisen annostuksena. Jotkut potilaat kuitenkin tuntevat, että heidän tarvitsee lisätä synteettisesti valmistettua T4-, tai T3-hormonia Armourin rinnalle saadakseen lisäetuja – tämä toimintapa toimii erittäin hyvin joillakin potilailla. Hyvin usein kuitenkin tapahtuu niin, että potilaat lisäävät T4 tai T3 hormonia annostukseensa liian aikaisin (ennen 180mg tms.) ja näin jäävät paitsi Armourin luontaisista eduista kuten T4, T3, T2, T1 ja kalsitoniinista. Sen sijaan että he heti lisäsivät T3 ja T4 Armourin rinnalle, he olisivat voineet saada samat edut vain kärsivällisellä Armour annostuksen nostolla. Jos olet nostanut annostustasi jopa 300mg-360mg saakka, ja T3-V arvosi ovat edelleen alhaiset, tai korkeat(mutta sinulla on huono olo), silloin synteettisten T3 tai T4 hormonin lisääminen saattaa olla suositeltavaa.

Mitä muita vitamiineja/hivenaineita/lisäravinteita minun kannattaisi syödä Armourin rinnalla?

Tärkeimmät hivenaineet ovat A, B2, B3, B6, C ja E:tä koska niitä tarvitaan Thyroxinin synteesiin. B-vitamiinit ja kuparit ovat välttämättömiä ylläpitämään normaalia tyrosiinimetaboliikkaa. Kupari, rauta, seleeni ja sinkki ovat kaikki hyvin tärkeitä jotta kehon normaali T4->T3-konvertaatio ei häiriinny.

Jos eläinperäiset kilpirauhashormonit vat niin ylivoimainen kuin väitetään, miksi kaikki eivät sitten käytä niitä?

Syitä on monia joista ajankohtaisin on tällä hetkellä tiedon puute lääkärien JA potilaiden puolelta. Tänään Armouria myötäviä lääkäreitä on Suomessa hyvin vähän ja näistäkin harvoista lääkäreistä vielä harvemmat osaavat tehdä vajaatoimintahoidon Armourin kanssa oikein. Lähes kaikissa tapauksissa siis hoidon vastuu on vielä tällä hetkellä potilaalla eikä lääkärillä, joka saattaa olla monelle Armouria harkitsevalle liian iso kynnys ylitettäväksi. Lääkityksen vaihto Thyroxinista Armouriin tai Armourin aloittaminen ylipäätään vaatii potilaalta paljon opiskelua omasta sairaudestaan sekä mahdollisista riskeistä – päätös Armourin aloittamisesta pitää siis tehdä kaikki faktat takanaan ja harkiten. Ikävä kyllä kuulen paljon tarinoita lääkäreistä jotka ovat kyllä antaneet Armouria potilailleen, mutta jättäneet huomiotta potilaan mahdolliset ongelmat lisämunuaisten kanssa tai alhaiset ferritiiniarvot. Jos näitä kahta tilaa ei pidetä silmällä Armouria aloittaessa voi sen käyttäminen tuoda potilaalle ikäviä sivuvaikutuksia (näistä lisää myöhemmin). Useimmissa tapauksissa tämä johtaa siihen että lääkäri pettyy lääkkeeseen ja pahimmassa tapauksessa luokittelee sen vaaralliseksi. Tässäkin varmasti pätee vanha sananlasku ”Kaikki on myrkkyä, riippuu vain annostuksesta”. Kuten kaikkia lääkkeitä Armouria pitää käyttää tiettyjen annostusohjeiden puitteissa ja koska kilpirauhashormonit itsessään vaikuttavat ihmisen jokaisessa solussa, pitää Armour-hoidon olla hyvin kokonaisvaltaista ja yksilöllistä.

Yksi syy miksi potilaat eivät aloita Armouria on myös lääkkeen hinta. Koska lääke on vielä kauttaaltaan tuntematon Suomessa ja sen käyttäjiä ei ole paljon KELA ei ole aloittanut sen tukemista. Korvattavuuteen tarvittavat askeleet on kuitenkin otettu potilaiden puolelta ja anomus on lähetetty eteenpäin lupahakemuksen kera.

Armourista liikkuu myös paljon ”urbaaneja legendoja” ja törmääminen lääkäriin joka ei suostu määräämään sitä potilailleen syillä jotka kuulostavat absurdeilta (kuten harhaluulo siitä että se on tehty lehmästä jolloin tartuntavaara hullunlehmän tautiin olisi mahdollinen) eivät todellakaan ole harvinaisia.

Miksi Armourilla on huono maine, miten voin lääkettä puolustaa?

Armour on jo 1900-luvun alussa keksitty lääke, joka tekee siitä yli 100 vuotta vanhan. Ennen 1970-lukua Armour Thyroid oli maailman ainoa kilpirauhashormonilääke, ja lääkärit määräsivät sitä potilailleen oireiden perusteella. Siihen aikoihin annosta myös nostettiin niin kauan kunnes oireet hävisivät. Armourista ei ole raportoitu yhtäkään yliannostuskuolemaa, ja ennen 1970-lukua Armour Thyroid tunnettiin yhtenä maailman turvallisimmista ja suosituimmista lääkevalmisteista (jota se on edelleen). Armourin 100-vuotisen historian aikana siitä on tehty vain yksi recall. Recalliksi kutsutaan sitä, että joko FDA tai lääkevalmistajat ottavat jonkun osan tai kokonaan koko lääkemerkin markkinoilta pois. Jos jossain erässä lääkkeitä ei FDA:n mielestä (tai potilasvalitusten perusteella) ole tarpeeksi hormoneja/muita vaikuttavia ainesosia, tai ne eivät ole tasaisia laadultaan/ovat vanhentuneet, ne otetaan pois hyllyiltä ja tilalle lähetetään uusia. Alla linkki, jossa selitetään Armouriin liittyvän recallin syy.

http://thyroid.about.com/od/thyroiddrugstreatments/a/recall2005.htm

”What Forest found in recent sample testing was that there were several lots of Armour Thyroid that were not maintaining full potency. These lots were manufactured between March 2003 and August of 2003, and therefore they were set to expire between March 2005 and August of 2005.

Rather than recall just those several lots in which potency problems were discovered, the manufacturer decided that they would avoid any potential problems and recall all of the Armour made during that particular timeframe in 2003. They considered this preventative, since the product manufactured between May and August 2003 was due to expire in 2005 anyway, and there was very little of the product actually on shelves anyway.”

Synthroidilla (Thyroxin) taas on erittäin vaikeakulkuinen historia (joukkosyytteitä ja lukuisia recalleja) takana sen jälkeen kun se keksittiin 1970-luvulla. Ja toisin kuin luullaan (koska Armourista löytyy niin vähän tietoa suomeksi), myös Suomessa määrättiin Armouria ennen 1970-lukua, jonka jälkeen Thyroxin tuli markkinoille. Vaikka Armour on tuntemattomampi lääke Suomessa, se ei todellakaan ole sitä maailmalla. Armourin levikki Amerikoissa vuonna 2005 oli 2,382,000 kappaletta, ja netti on täynnä englanninkielisiä foorumeita, sivustoja ja arkistoja, jotka  levittävät tietoa Armourin paremmuudesta, turvallisuudesta ja ampuvat alas (todistusten kanssa) erinäisiä urbaaneja legendoja, jotka pyörivät Armourin ympärillä. Armour ei ole mikään ”uusi, suoraan uunista” –lääke, vaan se on todistanut olemassaoloaan yli vuosisadan tehden potilaita terveeksi ympäri maailmaa.

Parhaiten alkuperäiseen kysymykseen voi kuitenkin vastata tutkimalla Armourin ja muiden kilpirauhashormonituotteiden historiaa ja markkinointisuunnitelmia. Lainaan tähän Ronald J. Grisantin kirjoittamaa artikkelia ”Mitä jokaisen potilaan pitäisi tietää T4-lääkkeistä (Thyroxine)”

”Synthroid (Thyroxine), yksi tunnetuimmista kilpirauhashormoni lääkkeistä. Se on kolmanneksi eniten määrätty lääke Amerikoissa. 1980-luvulla Synthroid oli ainoa kilpirauhashormonilääke, jota valtaosa lääkäreistä suostui määräämään. Suurin osa lääkäreistä kieltäytyi määrästä mitään muuta merkkiä. Tämä oli osittain laajan ja vaikutusvaltaisen mainoskampanjan ansiosta, jonka Synthroidin valmistaja – entinen Knoll Pharmaceuticals (Knoll), nykyinen Abbott Laboratories (Abbott) – kustansi, joka lopulta johti Synthroidin laajasti hyväkstykysi lääkevalinnaksi endokrinologien kesken. Suurin osa lääkäreistä uskoi – ja monet uskovat edelleen – että Synthroid oli kyseenalaistamatta parasta mitä vajaatoimintapotilaille voitiin antaa. Ikävä kyllä, kasvava määrä terveydenalan ammattilaisia huomasi turhautuvansa yhtenäisten hoitotulosten puutteesta. Vaikka osa potilaista sai apua oireisiinsa Synthroidilla, suurin osa kuitenkin reagoi siihen negatiivisesti saaden lääkärit kyseenalaistamaan tämän laajasti markkinoidun lääkkeen luotettavuuden. Yhä useampi terveydenalan ammattilainen huomasi Synthroidin vajavaisuuden ja ryhtyi määräämään potilailleen sen sijasta Armour Thyroidia. Tulokset olivat uskomattomia! Lääkärit huomasivat suuremman osan potilaista näyttävän huomattavia parantumisen merkkejä.

Kemiallisesti katsottuna Synthroid on vain T4-lääke kun taas Armour Thyroid sisältää sekä T4:ää, T3:a, T2:a, T1:ä ja kalsitoniinia. Kaikkein tärkeimmät näistä hormoneista ovat T4 ja T3.

Synthroidin kanssa saaduista huonoista hoitotuloksista huolimatta valtaosa lääkäreistä Amerikoissa määräävät kyseenalaistamatta Synthroidia potilailleen. Miksi? Koska jatkuvat hyväksymismerkinnät endokrinologeilta ovat sulauttaneet ”kilpirauhasen vajaatoiminnan” ja ”Synthoird”in yhteen yhtä pysyvästi kuin ”vuotava nenä” ja ”nenäliina”.

Miksi Endokrinologit suosivat Synthroidia (Thyroxinia)

Endokrinologit määrittelevät valtavirtalääkäreiden uskomukset kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja sen hoidosta. Yksi näistä uskomuksista on, että oikea vajaatoimintahoito sisältää potilaan TSH (Thyroid Stimalting Hormone)  -tasojen tuomisen tiettyjen viitearvojen (”normaalille alueelle”) sisälle. Endokrinologien mielestä potilas on terve, kunhan hänen TSH-arvonsa ovat viitearvojen sisällä, vaikka potilaan vajaatoiminnan oireet ja kärsimys jatkuisivat.

Hoitamalla potilaita viitearvojen säännöillä lääkärit ovat jättäneet miljoonia ihmisiä kroonisesti sairaiksi, lamautuneiksi ja ennenaikaisesti kuolleiksi. Syy on hyvin selvä. Kun potilas on  vajaatoiminnalla, aivoissa oleva aivolisäke alkaa tuottamaan suurempia määriä TSH:a vereen nostaen veren TSH-arvon viitearvojen yläpuolelle. Ihmisen aivolisäke on hyvin herkkä T4-hormonille, jolloin pienikin muutos veren T4-pitoisuuksissa alentaa aivolisäkkeen TSH-tuotantoa laskien sen viitearvojen sisäpuolelle. Kaikki muut solut reagoivat hyvin vähän pieniin määriin T4-hormonia. Tarvitaan siis huomattavasti suurempia määriä T4-hormonia ennenkuin muut kehon osat ja solut pystyvät palauttamaan aineenvaihduntansa normaalille tasolle. Kuitenkin joidenkin potilaiden kohdalla tätä solujen aineenvaihdunnan palautumista ei tapahdu, vaikka heille annettaisiin hyvinkin suuria määriä T4-hormonia. Vain sellainen hormonituote, joka sisältää myös T3-hormonia, voi palauttaa näiden potilaiden solutason aineenvaihdunnan.  Täten kun T4-hormonihoito normalisoi veren TSH-pitoisuudet, se jättää silti aineenvaihdunnan mitättömäksi. Nämä potilaat siis jäävät potemaan monia vajaatoiminnan oireita, vaikka TSH on ”normaalien” viitearvojen sisäpuolella. Tämä löytö on saanut tutkijat painostamaan lääkäreitä lopettamaan potilaiden diagnosoimisen ja hoitamisen pelkän TSH-arvon perusteella.

Miksi kuitenkin endokrinologit jatkavat Synthroidin suosimista ainoana hormonilääkkeenä, jota vajaatoimintapotilaat ikinä tulevat tarvitsemaan? Syy on monen erilaisen tekijän summa. Suurin syistä on kuitenkin varmasti se rahoitustuki, mitä Synthroidin valmistajat antavat endokrinologeille. Lääkeyhtiöt ovat olleet hyvin avokätisiä tukiessaan endokrinologien ammattikuntaa. Se joka maksaa soittajalle, saa tietenkin myös määrätä sävelet. Tämä tosiasia tekee mahdolliseksi sen, että mittavat rahoitukset suurien lääkeyhtiöiden toimesta ovat muokanneet endokrinologien mielipiteitä ja uskomuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Nämä mielipiteet ja uskomukset ovat tietenkin aina suosiollisia suurten lääkeyhtiöiden rahallisille päämäärille, vaikkakin niiden rahoittamat tutkimukset eivät lääketieteellisesti pysty todistamaan mitään.

Runsas todistusaineisto tukee ajatusta, että endokrinologien Synthroid-suositukset ovat vahvasti väritettyjä suurten lääkeyhtiöiden rahallisten tukien ansiosta. Esimerkiksi voisi sanoa miljoonan dollarin lahjoituksen, jonka Knoll teki ATS:lle (American Thyroid Society) rahoittaakseen kilpirauhastutkimuksia. Tutkimukset, mitkä ATS teki Knollin rahoituksella, tulevat hyvin todennäköisesti olemaan niitä, joiden lopputulos on Knollin rahataloudellisen edun mukaisia. Tietenkään tutkimuksia, jotka puhuisivat lääkeyhtiön rahataloudellista kiinnostusta vastaan, ei tueta. Tällainen molemminpuolinen tuki mahdollistaa jatkuvan taloudellisen suhteen tutkimusorganisaatioiden ja rahoittavien lääkeyhtiöiden kesken.

Tunnettu potilaiden puolestapuhuja Mary Shomon kirjoitti, että AACE:lla (American Association of Clinical Endocrinologists) ”on pitkäaikainen finanssisuhde Synthroidia tekevän lääkeyhtiön kanssa”. AACE:n omilla nettisivuilla julkaistu sponsorilista todentaa Knollin tukevan yhdistyksen toimintaa. Knoll rahoitti AACE:n projektin, jossa kehitettiin käytäntöä vajaatoimintapotilaiden diagnosoimiseen ja hoitoon. Ei ole ihme, että juuri tämän kyseisen käytännön ohjeet eivät listaa vajaatoiminnan hoitoon mitään muuta lääkettä kuin T4-pohjaisia lääkkeitä. Tämä hyväksymismerkintä T4-lääkkeille tuo ilmi syyn endokrinologien T4-myönteisyydelle.

Dr. Rhoda Cobin, AACE:n puheenjohtaja, kirjoitti Wall Street Journaliin, että AACE ei suosi mitään tiettyä kilpirauhashormonilääkitystä. Kuitenkin tässä samaisessa kirjoituksessa hän – AACE:n päämies – suositteli Synthroidia sanomalla ”The 3,450 physicians in our organization, all specialists in thyroid disease, have found that Synthroid has a long record of safety, efficacy, reliability and consistency”. Mary Shomon huomautti, että Synthroidin kotisivuilla pääasiallisesti listataan AACE:n kaikki pressitiedotteet, jotka ovat suosiollisia Synthroidille.

FDA aloitti toimintansa Synhroidia vastaan

Siitä huolimatta, että endokrinologit suosivat Synthroidia, ja vaikka suuret lääkeyhtiöt ovat markkinoineet Synthroidia laajasti yli 30 vuotta, FDA ei ole hyväksynyt lääkettä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon. Knoll laittoi vireille hakemuksen jossa se pyysi FDA:aa eväämään säädökset Synthroidia kohtaan, joissa vaadittiin ”kokonaisvaltaisia ja kontrolloituja lääketieteellisiä tutkimuksia lääkkeen turvallisuudesta” ja pyysivät FDA:aa suoraan hyväksymään lääkkeen ”yleisesti tunnetuksi, turvalliseksi ja tehokkaaksi lääkkeeksi”. FDA eväsi Knollin hakemuksen ja vaati lääkeyhtiötä hakemaan uutta lääkehyväksyntätutkimusta, johon kuuluivat asianmukaiset lääketieteelliset testit lääkkeen tehosta ja turvallisuudesta.

Syyt mitkä FDA antoi Synthroidin eväämiselle puhuvat endokrinologien suosituksia vastaan:

”Potilaat, jotka käyttävät Synthroidia”, FDA kirjoitti, “ovat huomanneet tahattomia mutta hyvin mittavia vaihteluita lääkityksen T4-hormonin pitoisuuksissa….nämä vaihtelut eivät ole hyväksi potilaalle eivätkä seuraa kilpirauhasen vajaatoiminnan oikeaoppista hoitoa.”

FDA myös kirjoitti Synthroidista: ”Lääkkeen sisältö ja formula ovat vaihdelleet lukuisia kertoja sen markkinointihistorian aikana.” FDA huomatti Synthroidin pitkään jatkuneista tuotannollisista ongelmista, epästabiilisuudesta, tehosta ja turvallisuudesta. ””Elokuussa 1989”, FDA kirjoitti, ”Knoll laittoi vireille 21 Synthroid erän recallin.” Recallin syy oli löydetyt potenssiongelmat stabiilisuustutkimuksissa. Vuoden 1991 helmikuussa Knoll laittoi vireille uuden recallin 26 lääke-erälle ja saman vuoden kesäkuussa toisti toimenpiteen uudelleen. Tutkimukset Synthroidia valmistavassa tehtaassa johtivat huomautuksiin tehtaan poikkeavuudesta hyvistä tuotannollisista toiminnoista: kahteen huomautukeen huhtikuussa 1991 ja yhdeksään joulukuussa 1992. Knoll jakoi siis hormonipitoisuuksiltaan liian vähäisiä lääke-eriä vuosina 1990, 1991 ja 1992. Tästä FDA kirjoitti: “Historia lääkkeen epätasaisissa hormonipitoisuuksissa indikoi, että Synthroid ei ole ollut lääkkeenä tarpeeksi luotettava ja tasainen. Vaikka te [Knoll] väitätte, että Synthroid on ollut täsmällisesti ja tarkasti valmistettu, lääkkeen epätasainen ja ongelmallinen historia indikoi, että Knoll ei ole aina valmistanut Synthroidia nykyaikaisten standardien ja farmaseuttisten turvallisuussääntöjen mukaisesti.”

Elokuun 1. 2001 Abbot Labs (joka hankki tällöin Synthroidin Knollilta) laittoi vireille uuden hyväksymislomakkeen Synthroidille. Ne, jotka ovat huolissaan Synthroidiin liittyvistä ongelmista, voivat pysyä ajantasalla FDA:n tekemistä päätöksistä Mary Shomonin newsletterin kautta – Sticking Out our Necks.

Yhteenvetona voimme sanoa, että todistusaineisto viittaa selvästi siihen, että Synthroidin markkinointi ja rahalliset lahjoitukset vaikuttavat endokrinologien mielipiteisiin. Synthroidilla on pitkä historia tuotannollisia, stabiilisuus- ja potenssiongelmia, ja FDA ei ole vielä hyväksynyt sitä turvalliseksi lääkkeeksi. Nämä kyseiset ongelmat johtivat siihen, että FDA aloitti ehkäisevät toiminnat Synthroidia vastaan. Lukemattomat lääkärit, jotka ovat tutustuneet aiheeseen enemmän, puhuvat kokemuksistaan, joissa Synthroid ei ole paras lääke vajaatoiminnan hoidossa. ”

Miksei lääkevalmistaja Forest Pharmaceuticals ei näytä tekevän mitään todistaakseen lääkkeen paremmuuden?

Forest Pharmaceuticals antoi julki lausunnon, jonka mukaan kyse ei ole välinpitämättömyydestä potilaita kohtaan, vaan suunniteltu markkinointitaktiikka. Forest voisi rahoittaa tutkimuksia, jotka osoittavat Armourin olevan stabiili ja tehokas hormonihoitovaihtoehto, mutta kyseiset tutkimukset voivat maksaa jopa 3 miljoonaa dollaria. Tämä ei olisi taloudellisesti kannattavaa yhtiölle. Tutkimuksien ansiosta tuleva myynnin kasvu ei maksaisi takaisin sitä summaa mitä lääkeyhtiö maksaisi tutkimuksesta. Sitäpaitsi Armour Thyroid myy jo erittäin hyvin pelkästään potilastyytyväisyyden perusteella.

Lisähuomiona mainittakoon vielä, että Armouria ei ole todistettu vaaralliseksi tai huonommaksi kilpirauhashormonituotteeksi yhdessäkään lääketieteellisessä tutkimuksessa. Ei edes niissä, jotka väittävät Thyroxinin olevan parhain markkinoilta saatava tuote. Erittäin hyvän näkökulman asiaan tuo lääkäri John Lowe, joka on kirjoittanut kattavan kritiikin neljää suurinta vuonna 2003 julkaistua lääketieteellistä artikkelia kohtaan, joissa on vääristelty Synthroidin/Thyroxinin tuomia etuja.

Miten voin perustella eläinperäisten kilpirauhashormonien käytön lääkärilleni/omaisilleni/itselleni?

On hyvin ikävää, jos lähiomaiset suhtautuvat skeptisesti Armouriin varsinkin kun yleensä Armour antaa monille potilaille, jotka ovat vuosia kärsineet Thyroxinin kanssa saamatta vajaatoimintaoireisiinsa helpotusta, ensimmäistä kertaa toivoa parantumisesta. Skeptisyys johtuu yleensä kokonaan siitä, että Armourista on hyvin vähän saatavilla tietoa suomeksi. Lisäksi pinnalla on paljon ”urbaaneja legendoja” ja huhupuheita lääkkeen negatiivisista vaikutuksista. Tuntematon ja uusi asia voi olla myös pelottavaa, varsinkin kun on kyseessä lääke joka on kiistelty lääkäreiden osalta.

Kaikkein paras puolustuskeino on se, mitä nyt juuri parhaillaan teet – itsenäinen opiskelu, lukeminen ja tutkiminen. Täten voit olla varma, että teet lääkkeen vaihtoon liittyvän päätöksen täysin tietoisena siitä, mitä se voi tuoda tullessaan. Samoin voit antaa tämän FAQ:n lähimmäisellesi luettavaks.

Sydän ja eläinperäiset kilpirauhashormonit

Lääkäri John Lowe joka on työskennellyt kilpirauhaspotilaiden kanssa lähes koko uransa. Hänellä on muuten erittäin kattavat sivustot ja FAQ-osio koskien eläinperäistä kilpirauhashormonia. Sen löytää täältä. Alla olevat tekstit ovat käännetty luvalla lääkäri Lowen sivuilta. Hän on erittäin pidetty lääkäri kilpirauhaspotilaiden keskuudessa ja tunnettu myös hänen kirjastaan Your Guide to Metabolic Health, jota voin lämpimästi suositella kaikille kiinnostuneille.

Sydämen kammiovärinä

”Nykyään yleisin lääkärien antama varoitus kilpirauhashormonien käytöstä liittyy sydämen rasitukseen, sydänkohtauksiin ja kammiovärinään – varsinkin kun puhutaan annoksista jotka laskevat TSH:n mittaamattomiin. Useiden tutkimusten mukaan potilailla, joilla on alhaisimmat TSH-arvot, esiintyy useammin sydämen kammiovärinää. Tämän seurauksena endokrinologit ovat varoittaneet, ettei kilpirauhashormoneja käyttävällä potilaalla saisi olla TSH mittaamattomissa. Varoitus perustuu kuitenkin useiden tutkimusten virhepäätelmään.” Näin kirjoitimme tohtori Gina Honeyman-Lowe:n kanssa vuonna 2003 ilmestyneessä kirjassamme ”Your Guide to Metabolic Health”.

Viime aikoina endokrinologit ovat varoitelleet, että kilpirauhashormoniannokset, jotka laskevat TSH:n mittaamattomiin, lisäävät sydämen kammiovärinän riskiä kolminkertaiseksi. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että tietyllä ihmisryhmällä, jolla oli alhaiset TSH-arvot, esiintyi enemmän sydämen kammiovärinää.

Tästä ei kuitenkaan pidä päätellä, että potilas, joka syö TSH:n mittaamattomiin laskevaa annosta kilpirauhashormonia, sairastuu sydämen kammiovärinään. Endokrinologit – jotka riskistä eniten varoittavat – eivät vaivautuneet kertomaan, että tutkimukset oli tehty iäkkäillä, vähän liikkuvilla henkilöillä. Itse asiassa joissain tutkimuksissa mukana olleet potilaat olivat vuoteenomina kuntoutussairaaloissa. Yhdessäkään tutkimuksessa ei kontrolloitu sydänystävällistä ruokavaliota, lisäravinteita tai sydän- ja verisuoniystävällistä liikuntaa. Vaikuttaa siltä, että potilaat ovat olleet niin huonossa kunnossa, että he olisivat voineet sairastua sydämen kammiovärinään, jos he olisivat juoneet liikaa kahvia päivittäin. On naurettavaa ja täysin väärin päätellä, että nämä tulokset pätevät terveempiin, TSH:n mittaamattomiin laskevaa kilpirauhashormoniannosta syöviin potilaisiin.[48,s.164]

Myös muut endokrinologit ja lääketieteen ammattilaiset ovat varoitelleet alle kolminkertaisesta riskistä sairastua sydämen kammiovärinään, mutta myös he ovat rikkoneet tieteelliseen tarkkuuteen tähtääviä sääntöjä vertaamalla tietyllä ihmisryhmällä tehtyjen kokeiden tuloksia muihin, hyvin eriäviin ihmisryhmiin. Esimerkiksi Helfland on kirjoittanut ”Annals of Internal Medicine” –lehden vuoden 2004 numerossa: ”Noin neljännestä levotyroksiinia primaariseen hypotyreoosiin käyttävistä potilaista pidetään vahingossa annoksella, joka on riittävä viemään TSH:n mittaamattomiin.[22][64] Framinghamin ryhmästä kerätyt tiedot viittaavat siihen, että 114:sta potilaasta, jotka syövät TSH:n mittaamattomiin vievää annosta levotyroksiinia, yksi saattaa sairastua sydämen kammiovärinään.[64]”[65]

Helfandin sanoman johtopäätös on, että liiallisesta kilpirauhashormonista johtuva mittaamaton TSH altistaa potilaat sydämen kammiovärinälle. Joillaikin potilailla Framinghamin tutkimuksessa on kuitenkin saattanut olla aivolisäkeperäisestä hypotyreoosista johtuva alhainen TSH. Näiden potilaiden kohdalla sydämen kammiovärinä on saattanut johtua liian vähästä eikä liiasta kilpirauhashormonista. Tämän vuoksi katsomme hänen laskelmansa päätyneen epätarkkoihin päätelmiin asian todellisesta tilasta. Lisäksi Helfand jätti kertomatta, että Framinghamin tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat, kuten tutkijat tarkensivat, ”iäkkäitä”, eikä heitä oltu tutkittu sydänystävällisten analyysien pohjalta ollenkaan – jotka tekevät hänen päätelmänsä vähintäänkin epäloogisiksi. Yhdelle, sydän- ja verisuonitauteihin taipuvaisen ryhmälle, jolla on alhainen TSH, tehdyt laskelmat on yleistetty koskemaan kaikkia potilaita, joilla on alhainen TSH. Helfandin lausunto on tieteellisesti epätarkka, ja se tekee karhunpalveluksen tieteellisen totuuden tavoittelulle sekä laadukkaalle sairaanhoidolle.

Potilaita joilla on terve sydän ei tutkita

Endokrinologien varoitus sydämen kammiovärinän riskistä ei ole tasapainossa tieteellisen todistusaineiston kanssa. Varoittaessaan sydämen kammiovärinästä asiantuntijat eivät viittaa tutkimuksiin, joissa olisi kontrolloitu tekijöitä, joiden tiedetään lisäävän resistanssia sydämen kammiovärinälle. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole esimerkiksi kontrolloitu sydäntä suojaavia tekijöitä kuten sydänystävällistä ruokavaliota ja liikuntaa tai sydäntä suojaavia lisäravinteita.

Tutkimukset tulisi tehdä niin, että ne paljastavat TSH:n mittaamattomiin vievästä kilpirauhashormoniannoksesta johtuvat sydänongelmat potilailla, joilla ei ole aikaisemmin ollut ongelmia sydämen kanssa, tai jotka ovat muuttaneet elämäntapansa sydänystävällisiksi. Eli se, miten potilas on suojautunut sydän-, ja verisuonitauteja vastaan vaikuttaa suuresti tämän todennäköisyyteen sairastua niihin liittyviin sairauksiin, kuten kammiovärinään. Kaikella todennäköisyydellä tällaisen tutkimuksen tulokset antavat paljon realistisemman kuvan. Jotkut hypotyreoosia sairastavat, joilla on TSH mittaamattomissa, ovat toki taipuvaisia sydämen kammiovärinään. Mutta sydäntäsuojaavat tekijät tekevät useimmat potilaat vastustuskykyisemmiksi sydänongelmia vastaan. Sydämen kammiovärinän esiintyvyys TSH:n mittaamattomiin vievillä annoksia kilpirauhashormonia syövillä potilailla osoittautuisi huomattavasti alhaisemmaksi kuin ihmisillä keskimäärin, ja etenkin alhaisemmaksi kuin aiempien tutkimusten liikkumattomilla, iäkkäillä potilailla.

Tarvitaan tutkimus, jossa on mukana laaja joukko ihmisiä – sellaisia, jotka on suojattu sydäntä suojaavilla tekijöillä, että sellaisia, joita ei ole. Kun tarkastellaan tarpeeksi suurta ihmisjoukkoa, sydänvasteiden reagointi TSH:ta laskeviin kilpirauhashormoniannoksiin alkaa todennäköisesti muistuttaa normaalijakaumaa:

Käyrän oikeassa reunassa tulee olemaan pienenevä joukko ihmisiä, joiden sydän reagoi lisääntyvästi tiettyyn TSH:ta mittaamattomiin laskevaan määrään kilpirauhashormonia. Vastaavasti oikean reunan pienenevällä joukolla tulee myös olemaan tuolla annoksella kasvava todennäköisyys sydänhäiriöille.

Käyrän vasemmassa reunassa taas on pienenevä joukko ihmisiä, joiden sydän reagoi vähenevästi tiettyyn TSH:n mittaamattomiin laskevaan annokseen. Vastaavasti tuolla pienenevällä joukolla esiintyisi tuolla annoksella myös yhä pienenevä todennäköisyys sydänhäiriöille.

Toisin sanoen, käyrän oikeassa reunassa olevat olisivat enemmän taipuvaisia sydänhäiriöille ja vasemmassa reunassa olevat niille vastustuskykyisempiä. Nykyinen tapa määrittää TSH:n ja kilpirauhashormonien viitearvot jättää huomioimatta keskeisen raja-arvo lauseen matemaattiset ja käytännölliset tekijät, vaikka teoria on ennustanut tarkkaan kaiken, mitä ihminen on mitannut tarpeeksi monesti viimeisen 270 vuoden aikana. Huomioimatta jättämisen jatkaminen – kuten viitearvoja kehittävät tekevät – tuomitsee lääkärit tarpeettoman korkeaan epäonnistumisprosenttiin vajaatoimintapotilaiden hoidossa

Jos keskeinen raja-arvolause otetaan humioon, pienentyvällä määrällä vajaatoimintapotilaista on jonkinasteista soluresistanssia kilpirauhashormoniannoksiin joihin osa vajaatoimintapotilaista reagoi hyvin. Näiden potilaiden kohdalla normaali aineenvaihdunta on mahdollista vain kilpirauhashormoniannoksilla, jotka ovat useimmille potilaille ylistimuloivia. Riittävän annoksen evääminen jättää heidän aineenvaihduntansa vajaaksi kaikkine kielteisine terveysvaikutuksineen. Tämän on todella epäinhimillistä. Heidät on tuomittu tähän, koska heitä ”suojellaan” sydämen kammiovärinältä antamalla heille vain kilpirauhasen omaa tuotantoa vastaava määrä kilpirauhashormonia (joka on heidän kohdallaan epäilemättä riittämätön), vaikka ainoastaan normaalijakauman oikeassa reunassa olevilla on riski sairastua sydämen kammiovärinään.

Aiempia tutkimuksia sydämen kammiovärinästä: ”TSH:n mittaamattomiin laskevaa annosta syövien potilaiden mahdollinen hoitovirhe”.

Tutkimuksissa oli mukana potilaita, joiden TSH-arvot olivat alhaiset ilman kilpirauhashormonin käyttöä. Nämä potilaat saattavat ryhmänä olla jollakin oleellisella tavalla erilaisia kuin potilaat, jotka käyttävät kilpirauhashormonia ulkoisesta lähteestä. Jos he ovat oleellisella tavalla erilaisia, ulkoisesta lähteestä klilpirauhashormonia syövillä ei välttämättä ole samaa riskiä sairastua sydämen kammiovärinään kuin ihmisillä, joilla on luontaisesti alhainen TSH.

Odotan kritiikkiä, ettei ero ole tärkeä. Vastaukseni on, että vastaavia eroja tehdään usein puolustettaessa T4-hormonikorvaushoitoa. Esimerkiksi Kaplan ym. Havaitsivat, että kun kilpirauhassyöpää sairastavilla potilailla käytettiin suuria kilpirauhashormoniannoksia, potilaiden mieliala ja kognitiivnen toimintahäiriö parani enemmän kuin autoimmuunityreoidiittia sairastavilla.[19,s.4540] Syöpäpotilaat käyttivät suurempia annoksia kilpirauhashormonia kuin tyreoidiittipotilaat. Itse asiassa noin puolet syöpäpotilaista käyttivät annoksia, jotka lamasivat heidän TSH-arvonsa täysin. Kuten muissakin tutkimuksissa,[23][24][25][28][29][30][31][34] kilpirauhassyöpäpotilaat paranivat epäilemättä paremmin, koska he käyttivät suurempia annoksia kilpirauhashormonia. Kaplan ja muut tosin arvelivat, että kilpirauhassyöpäpotilaat olisivat parantuneet paremmin, koska he olivat olleet jollakin oleellisella mutta määrittämättömällä tavalla erilaisia kuin tyreoidiittipotilaat – eivät sen takia, että he käyttivät suurempaa kilpirauhashormoniannosta.[19,s.4050] Metodologiset tekijät pysyvät oleellisina, huolimatta siitä, kuka niihin kiinnittää huomiota.

Loppupäätelmiä varoituksista

Olemassaolevien tieteellisten todisteiden mukaan endokrinologien ammattikunnan yleistävä varoitus TSH:n mittaamattomiin laskevia annoksia vastaan on epäoikeutettu. Todisteiden tutkiminen osoittaa, että ammattikunta on rajusti liioitellut varoitustensa kanssa, ja että se on yleistänyt ne virheelliseen, universaaliin mittakaavaan. Se, ettei ammattikunta osoita samanlaista huolta haittavaikutuksista liian alhaisia kilpirauhashormoniannoksia syövien potilaiden kohdalla osoittaa, ettei pääasia ole suojella potilata, vaan laajalle levinneen T4-korvaushoidon säilyttäminen.

Lääkeannostusten tulee perustua yksilön solutasolla toimivaan kilpirauhashormonien reagointiin.

Haluan korostaa, että potilaiden solujen vastaanottavuus tietylle kilpirauhashormoniannokselle vaihtelee suuresti.[18,s.16] Joillekin potilaille tietty annos on ylistimuloiva, kun taas toisilla se säätelee aineenvaihduntaa täydellisesti. Toisilla se taas on alistimuloiva. Lyhyesti, löytäisimme jokaiselle kilpirauhashormoniannokselle ennakoitavissa olevan normaalijakauman solujen vastaanottavuudelle, jos testaisimme sitä tarpeeksi monella potilaalla.

Tässä valossa ainoa lähtökohta turvalliselle ja tehokkaalle kilpirauhashoidolle on hyvin yksilöllinen. Hoidon on perustuttava kunkin potilaan kudosten vastaanottavuudelle tiettyyn annokseen. Tähän ei voi päästä tekemällä päätelmiä pelkästään TSH- tai kilpirauhashormonitasoista, kuten endokrinologien ammattikunta väittää. TSH-arvo reagoi kyllä kilpirauhashormoniannosten muutoksiin, muttei tavalla, jota pidetään kliinisesti merkittävänä. Päinvastoin, lepokulutuksesta (resting metabolic rate) joka lasketaan potilaan VO2 kulutuksesta voidaan määritellä potilaan solutason reagoiminen kilpirauhashomoneihin erittäin tarkasti. Siksi TSH:n mittaaminen verestä on paljon huonompi tapa analysoida potilaan solutasolla tapahtuvaa reagoimista kilpirauhashormoneihin kuin esimerkiksi lepokulutuksen mittaaminen.

Tekstiin merkatut lähteet voi saada tästä PDF-tiedostosta:

Four 2003 Studies of Thyroid Hormone Replacement Therapies: Logical Analysis and Ethical Implicationss

Osteoporoosi ja eläinperäiset kilpirauhashormonit

Ote lääkäri John Lowelta:

”Noin kahdeksan vuotta sitten muistan yllättyneeni kun eräs luutiheyden radiologi kertoi minulle miten endokrinologien uskomus siitä, että TSH:ta supistavat annosmäärät kilpirauhashomornia aiheuttaisi luukatoa, oli väärä. Sen aikainen lääketieteellinen kirjallisuus allekirjoitti tämän radiologin väittämän. Aineisto todistaa, että suurimmalle osalle ihmisistä TSH:ta supistavat annokset kilpirauhashormonia ei oikeastaan vaikuta luutiheyteen mitenkään, saatikka sitten pienennä sitä ja nosta riskiä luunmurtumille. He painottivat, että minkäänlaista todistusaineistoa ei löydy sille, että moiset annokset aiheuttaisivat osteoporoosia.

Huomattava määrä lääketieteellisiä julkaisuja ja tutkimuksia kuitenkin todistaa, että alentunut luutiheys, ei ole suoranainen oire TSH-supistavien kilpirauhashormoni annosten kanssa. Psykiatrisen osaston tutkijat raportoivat että TSH-supistavat T4-hormoniannokset joita käytettiin yli vuoden ajan kontrolliryhmälle joka koostui 40-60 vuotiaista naisista joilla oli mielialaongelmia, ei vaikuttanut mitenkään heidän luiden mineraalitiheyteen. [32][33] Samoin kuin tutkimukset jotka käsittelevät kilpirauhassyöpä potilaita jotka joutuvat syömään suuria, TSH:ta supistavia annoksia kilpirauhashormoneja todistavat että potilailla ei olla tavattu tapauksia joissa olisi todettu luutiheyden pienentymistä. Tutkimuksessa oli mukana 40-60-vuotiaita naisia ja miehiä.[17]Kuitenkin, tästä musertavasta todistusaineistoista huolimatta jotkut endokrinologit edelleen jaksavat väittää muuta. [27][36]”

Tekstiin merkatut lähteet voi saada tästä PDF-filestä:

Four 2003 Studies of Thyroid Hormone Replacement Therapies: Logical Analysis and Ethical Implications

Kilpirauhasresistanssi ja eläinperäiset kilpirauhashormonit

Jotkut potilaat saattavat joutua nostamaan annostustaan yli 7 G ja he eivät siltikään saa mitään ylitoiminnan oireita. Ilmiötä kutsutaan yleisesti kilpirauhashormoniresistanssiksi. Sen voi selittää useallakin tavalla ja se on yksilöllistä miten se ilmenee eri potilailla. Yleensä se todetaan potilailla jotka ovat suurilla annoksilla ilman minkäänlaisia ylitoiminnan oireita ja laboratoriotulokset näyttävät joko normaaleilta tai hiukan yli viitearvojen. Yhdistävä tekijä monella resistanspotilaalla on arvojen näyttäminen normaaleilta suurilla annoksilla vaikka vajaatoimintaoireita on vielä selvästi jäljellä. Resistanssia ei ole helppo todeta ja suomessa sen tutkiminen on vielä vaikeampaa, sillä lääkärit eivät ole tietoisia tilan olemassaolosta eivätkä omaa taitoja sen diagnoimiseen taktiikoilla jotka ovat luotettavia.

Jos potilaalla on ”yleinen” tai ”aivolisäkeperäinen” resistanssi se voidaan yleensä todeta ihan normaaleilla laboratoriotesteillä. Kuitenkin on arvioitu että jopa 40% fibromyalgiaa kärsivistä potilaita omaa perifeerisen kudosresistanssin (soluresistanssi) kilpirauhashormoneille – eikä yleistä tai aivolisäkeperäistä resistanssia. Potilailla joilla on perifeerinen kudosresistanssi on normaalit testitulokset ennen kilpirauhashormoni hoitoa. Täten perifeerinen kudosresistanssi voidaan todeta yleensä vasta sitten kun heitä hoidetaan synteettisellä T3 hormonilla.

Resistanssista voidaan todeta seuraavaa: Ensimmäiseksi, resistanssipotilaat paranevat kaikista vajaatoimintaoireistaan vasta hyvin korkeilla T3 hormonipitoisuuksilla. Toiseksi, huolimatta suuresta annoksesta – joka saattaisi aiheuttaa sairaalareissun normaalille ihmisille jolla resistanssia ei ole – resistanssipotilailla ei ole minkäänlaisia oireita solujen ylistimulaatiosta. Kolmanneksi, siitä huolimatta vaikka resistanssipotilaat paranevat kaikista vajaatoimintaoireistaan erittäin suurilla annoksilla ja eivät kärsi siltikään mistään ylitoiminnan oireista, voi heidän veren T3-V olla hyvinkin korkeat.

Jos näillä potilailla ei olisi resistanssia kilpirauhashormoneihin, veren korkeat T3-V pitoisuudet saisivat heidät oirehtimaan ylitoimintaoireita välittömästi. Ikävä kyllä vielä ei tiedetä tarkalleen mikä aiheuttaa resistanssitilan alunperin.

Potilailla joilla suuret annokset kilpirauhashormonia eivät aiheuta muutoksia TSH:n heidän resistanssi luetellaan ”yleiseen resistanssiin”. Tämänlaisen resistanssin luokittelu on eri kuin fibromyalgiapotilaiden joilla on todettu perifeerinen resistanssi. Resistanssi luokittelu perustuu joko aivolisäkkeen ja muun kehon solujen (kutsutaan myös siis ”perifeeriseksi kudokseksi”) yhteystyöhön potilaan kehossa. Yleisessä resistanssissa molemmat, sekä aivolisäke että perifeerinen kudos ovat resistansseja kilpirauhashormoneille. Potilaan kilpirauhashormoni arvot ovat korkeat, mutta hänen TSH arvonsa sekä hänen perifeerisen kudoksen aineenvaihdunta ovat normaaleita. Tässä syy:

Normaalissa hypotalamus-aivolisäke-kilpirauhas-akselissa, jos veren kilpirauhashormonitasot saavuttavat sopivan tason, se vaikuttaa rajoittamalla TSH:n tuotantoa aivolisäkkeessä (tämä on akselin normaalitoiminto). Mutta, kun aivolisäkekudos on resistanssia kilpirauhashormoneille, tarvitaan paljon suurempia annoksia jotta TSH saadaan rajoitettua. Kun perifeeriset kudokset ovat myös osittain resistansseja tarvitaan hyvin suuria annoksia kilpirauhashormonia ”mitätöimään” resistanssin ja nostamaan vajaatoiminnassa olevan aineenvaihdunnan perifeerisellä tasolla korkeammalle, eli normaalille tasolle. Yleensä, kun nämä korkeat kilpirauhashormoniannokset (joita kilpirauhanen erittää kun TSH nousee paljon joka johtuu resistanssista aivolisäkkeestä) vihdoinkin nousevat tarpeeksi normalisoiden potilaan perifeerisen kudoksen aineenvaihdunnan, aivolisäke kudos reagoi myös lopulta suureen annokseen ja laskee TSH:n tuotantoa sen normaalille tasolle. Täten, potilaat joilla on yleistä resistanssia omaavat myös kliinisesti normaalin perifeerisen kudostoiminnan veressä olevalla korkealla kilpirauhashormoni määrillä, ja normalisoi TSH:n (jonka määrä on vihdoinkin vähentynyt korkeiden kilpirauhashormonien ansiosta). Tällä tavalla veressä kiertävät kilpirauhashormonit pidetään sen verran korkealla että se mitätöi perifeerisen kudoksen resistanssin (normaalilla aineenvaihdunnalla) ja aivolisäkeperäinen resistanssin (normaali TSH). Toisin sanoen, yleensä monet yleisestä resistanssista kärsivät potilaat näyttävät kliinisesti paperilla normaaleilta, ellei lueta mukaan suuria kilpirauhashormoni tasoja.

Perifeerisessä kudosresistansissa vain perifeerinen kudos on resistanssia. Aivolisäkekudos reagoi normaalisti tavallisiin määriin kilpirauhashormoneja veressä täten laskien omaa TSH:n tuotantoaan kun on sen aika. Normaalit kilpirauhashormonitasot veressä painostavat aivolisäkettä tuottamaan vähemmän TSH:ta ja pitämään hormonitasot normaaleina. On tärkeää huomata tässä kohtaa on se että yhteistoiminta aivolisäkkeen ja kilpirauhasen välillä on normaali ja molemmat rauhaset tuottavat normaalin määrän omia hormonejaan. Mutta normaalit kilpirauhashormoni tasot ovat riittämättömiä mitätöimään osittaista kudosresistanssia jos se tapahtuu muualla kuin aivolisäkkeessä – eli perifeerisissä kudoksissa. Tuloksena on se että aineenvaihdunta perifeerisissä kudoksissa on alhaista. Jotta perifeerisen kudoksen aineenvaihduntaa saataisiin nostettua normaalille tasolle, tämän resistanssin omaava potilaan pitää käyttää suuria kilpirauhashormoniannoksia. Kuitenkin, tässä tapauksessa, suurien kilpirauhashomoniannoksien käyttäminen normaalisti toimivaan aivolisäkkeeseen johtaa TSH:n alentamiseen. Täten, TSH:n tuotanto ja sen kierto veressä on hyvin alhaista.

Ikävä kyllä, monet lääkärit pelästyvät TSH:n alhaisuutta resistanssipotilaiden kohdalla. Lääkäreille on opetettu että alhaiset TSH pitoisuudet tarkoittaa vain yhtä asiaa potilaan kohdalla – että kilpirauhashormoniannos on liian korkea ja se on vaaraksi potilaalle. Yleensä se kestää jonkun aikaa lääkäreiltä oppia että perifeerinen kudosresistanssi kilpirauhashormoneille on ylipäätään olemassa ja ymmärtämään potilaiden tavallisesta poikkeavia laboratoriotuloksia kun he syövät heille oikeaa annosta. Potilaille joilla ilmenee perifeeristä soluresistanssia täytyy yleensä antaa TSH-mitätöiviä annoksia kilpirauhashormoneja jotta heillä olisi normaali perifeerisen kudoksen aineenvaihdunta. Itseasiassa se olisi suurimmalle osalle tämän kaltaisen resistanssin omaavista potilaista vahingollista jos he eivät ota suurempia annoksia. Ilman riittäviä annoksia kyseiset potilaat altistuvat helposti monelle aineenvaihdunnalliselle sairaudelle kuten fibromyalgialle, krooniselle väsymyssyndroomalle sekä maksa-, ja verenkierto-ongelmiin.

Dr. Lowen kirjoittamasta kirjasta The Metabolic Treatment of Fibromyalgia löytyy varmaan kattavin tämän hetkinen informaatio kilpirauhashormoni resistanssista. Tutkittuaan aihetta hän koitti luetella ja käydä läpi mahdollisimman monta resistanssimekanismia. Hän päätyi tulokseen että perifeerinen kudosresistanssi ei välttämättä olekkaan niin harvinaista kuin monet lääkärit luulevat.

Kirjan julkaisun jälkeen tutkijat ovat löytänet monia muitakin mahdollisia syitä resistanssin ilmenemiseen. Viisi Norjalaista tutkijaa kävivät läpi kaikki nykykirjallisuuden ja tutkimukset jotka kävivät läpi mahdollisia resistanssin syitä. Tutkielman tulokset voidaan lukea Medical Hypotheses lehdestä (Tjørve, E. Tjørve, K.M., Olsen, J.O., et al.: On commonness and rarity of thyroid hormone resistance: A discussion based on mechanisms of reduced sensitivity in peripheral tissues. Medical Hypotheses, Mar 23, 2007. Lillehammer University College, 2626 Lillehammer, Norway). Näissä mekanismeissa on lueteltu mm. kilpirauhashormonien inhibitaattoreita jotka vaikuttavat koko solun ulkoiseen kalvoon, T3 hormonin sidossalpaaja solunesteissä, carnitiinin puuttuminen kuljetukseen tuman kalvossa sekä sarja erilaisia myrkkyjä, lääkeitä ja vasta-aineita jotka vaikuttavat lukuisiin soluihin. Tutkimuksen lopuksi tutkijat tuovat ilmi erilaisia keinoja resistanssin diagnosoimiseen joissa luetellaan mm. lepo sekä perusaineenvaihdunnan tason mittaus. He tuovat esimerkkinä esille tutkimuksen jossa todettiin että vauvoilla olevan alhainen perusaineenvaihdunta TSH arvon ollessa normaali (Aldmzadeh, R. Friedman, S., Fort, P., et al.: Is there compensated hypothyroidism in infants? Pediatrics, 90(2):207-211, 2001).